Lounaan alkuperää ei juuri kysellä
Kuva: Viestilehtien arkistoSuomalaiset syövät yli 900 miljoonaa ateriaa vuodessa kodin ulkopuolella. Kotimaisen ruokaketjun kannalta ei siis ole mikään pieni juttu, mistä ravintolat hankkivat raaka-aineensa.
Maaseudun Tulevaisuuden tekemän kyselyn mukaan suuret lounasketjut pyrkivät suosimaan suomalaisia raaka-aineita. Monilla liha on pääsääntöisesti kotimaista. Myös maito tulee Suomesta.
Fazer Food Services Suomen toimitusjohtaja Jaana Korhola sanoo johtoryhmän päättäneen linjasta, että sen henkilöstöravintoloissa lihasta vähintään 80 prosenttia pitää olla kotimaista. Sataan prosenttiin päästään tuoreessa naudassa, porsaassa ja broilerissa.
”Thaimaasta ei meille tule yhtä ainutta kanaa”, Korhola kertoo.
MT kysyi raaka-aineiden kotimaisuusastetta yhdeksältä yritykseltä ja liikelaitokselta, joilla on henkilöstöravintoloita ja julkisen sektorin toimipisteitä. Kotimaisella tarkoitetaan tässä yhteydessä nimenomaan suomalaista, ei muualla Euroopassa tuotettua.
Palveluntuottajat kertovat osan lounastajista olevan kiinnostuneita ruuan alkuperästä, kun taas toisille sillä ei ole mitään merkitystä.
Helsinkiläisestä Postitalon ravintolasta bongatut lounastajat Saila Halme, Nanna Yli-Hukka ja Telma Halme korostavat, että ruuan kotimaisuus on heille tärkeää.
”On ekologista, ettei ruokaa tarvitse kuljettaa mahdottoman kaukaa”, Telma Halme sanoo.
Kaikki kolme suosivat suomalaista kauppaostoksilla, mutta lounasravintolassa ei erikseen tule tiedusteltua ruuan alkuperää.
”Tällaisessa paikassa ajattelee automaattisesti, että ruoka on kotimaista”, Saila Halme miettii ja myöntää, että eihän se niin välttämättä olekaan.
”Toki seitistä ymmärtää, ettei se Suomesta ole.”
ISS Palvelujen operatiivinen johtaja Laura Krusius sanoo, että kiinnostus ruuan alkuperään korostuu varsinkin julkisella puolella: esimerkiksi lasten vanhemmat haluavat tietää, mitä jälkikasvu saa päiväkodissa syödäkseen.
Compass Groupin toimitusjohtaja Mikko Käkeläkin on sitä mieltä, että halu tietää alkuperästä on lisääntynyt, samoin toiveet ”lähellä tuotetusta” ruuasta.
”Valitettavasti siitä ei olla vielä valmiita maksamaan. Tuo näkyy erityisesti julkisissa hankinnoissa, joissa kotimaisuusvaatimukset lisääntyvät, mutta ainoa valintakriteeri on halvin hinta”, Käkelä sanoo.
”Me lähdemme pitkälle siitä, että lähiruokaa on kaikki suomalainen ruoka. Se on ruokaa, jonka alkuperä tunnetaan”, Laura Krusius sanoo. Samaa mieltä on Fazerin Korhola.
Vaikka talvella Suomessa kasvanut tomaatti on kalliimpi kuin ulkomailta tuotu, Krusius ei näe hintaa suurimpana haasteena.
Krusiuksen mielestä kotimaisuuden tueksi tarvittaisiin koko systeemi: kaikkiaan enemmän tietoa sekä joustoa viranomaisasioissa, logistisissa ratkaisuissa sekä keskusliikkeiden toiminnassa.
”Nykyäänhän aika moni ruoka kiertää Etelä-Suomen kautta, oli se tuotettu missä päin tahansa.”
Todellisuutta on myös se, etteivät tuottajien resurssit usein riitä kattamaan ison ruokapalvelun kysyntää.
”Sitä koulun vieressä kasvavaa perunaa ei koulussa syödä, jos viljelijällä ei ole riittävää volyymiä tai hän ei voi toimittaa perunaa sopivalla tavalla esikäsiteltynä”, Krusius sanoo.
Fazerin Korhola pitää plussana sitä, että suomalainen elintarviketeollisuus ei ole ryvettynyt ruokaskandaaleissa, viranomaisvalvonta pelaa, kotoperäisiä eläintauteja ei merkittävästi ole ja torjunta-
aineiden käyttöä valvotaan.
”Myöskään hintaero koti- ja ulkomaisen välillä ei ole karannut käsistä, joten kokonaisuus toimii.”
Korholan mielestä luottamus Suomessa tuotettuun ruokaan on vahva.
”Kotimaisen ruuan ja lähiruuan arvot eivät ole ainakaan himmenemässä.”
RIITTA RYYNÄNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
