Muinaiset suomalaiset tekivät juhannuskoivuilla taikoja, joilla haluttiin vaikuttaa karjaonneen – miksi juuri koivuista tuli niin suosittuja juhannuksena?

Saunominen on suomalaisuuden sydäntä. Siksi saunavihtojen ja -vastojen perinne on ollut erityisen suosittua ympäri Suomen. Kuva: Kari Salonen

Monen suomalaisen kotia koristavat juhannuksena koivut tai niiden oksat. Myös koivunoksista tehdyt saunavihdat ja -vastat ovat suosittuja.

Koivujen suosio piilee siinä, että ne ovat kauniita, monikäyttöisiä, miellyttävän tuoksuisia ja tuoreimmillaan keskikesän valoisan juhlan aikaan. Koivut edustavat jonkinlaista pehmeyttä verrattuna esimerkiksi havupuun kovuuteen ja synkkyyteen. Näin kuvailee perinnetutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta.

”Juhannuskoivujen perinne ei ole kadonnut vaan säilynyt viime vuosina todennäköisesti ennallaan”, Nirkko arvelee.

Miksi juuri koivuja on käytetty juhannuksena eikä esimerkiksi haapaa, joka on myös suhteellisen yleinen lehtipuu Suomessa?

”Ensinnäkin koivu on paljon yleisempi kuin haapa. Lisäksi haavan lehtien kahinaan liittyy paljon uskomuksia. Erään uskomuksen mukaan Kristuksen risti oli tehty haavasta.”

Juhannuskoivuilla on kotimaassamme monisatavuotinen perinne ja niitä on käytetty kaikissa maakunnissa Lappia myöten. Saattaa olla, että kyseessä on jopa vajaa tuhat vuotta vanha perinne. Juhannuskoivujen historia Suomessa ulottuu pidemmälle kuin joulukuusen perinne, Nirkko sanoo.

Juhannustaikoja on tehty runsaasti kotimaassamme. Muinaiset esi-isämme ovat tehneet myös koivuihin liittyy taikarituaaleja. Tyypillisiä olivat lemmentaiat ja karjaonneen liittyvät rituaalit.

Eräs karjaonneen liittyvä tapa oli laittaa lehmän sarviin koivunoksia. Lehmän sarviin saatettiin laittaa myös taikinahärkin, joka oli nuoren männyn latvasta tehty taikinan sekoittamisväline. Näillä rituaaleilla haluttiin varmistaa ensi vuoden vilja- ja maito-onni. Myös lehdeskimppu tai heinätuppo saatettiin pujottaa lehmän sarviin, jotta saataisiin mainio heinäsato, Nirkko sanoo.

”Luonnossa on ajateltu olevan jumaluutta, voimaa tai väkeä, mitä voitaisiin nykypäivänä kutsua energiaksi. Taustalla on ajatus, että luonto tulee meihin rituaalien välityksellä. Ihmiset ovat asuneet aivan luonnon vieressä, ja siksi on luonnollista, että luontoon on liitetty tällaisia uskomuksia ja tehty rituaaleja.”

Juhannus on myös Johannes Kastajan syntymäpäivä. Luontoon liittyvät kansanuskomukset ovat kulkeneet kristinuskon rinnalla. Ne eivät ole olleet toisiaan poissulkevia asioita. Juhannus on ennen kaikkea luonnon juhla ja aikoinaan se on ollut myös paimenten juhla, Nirkko mainitsee.

Juhannuskoivujen käyttötavat muinaisten suomalaisten keskuudessa ovat olleet Nirkon mukaan hyvin moninaisia. Koivunlehtiä tuotiin tuvan lattialle, koivuista rakennettiin lehtimajoja ja koivuista tehtiin käytävä pihamaan polulle. Koivun ja muiden lehtipuiden oksista valmistettiin kerppuja, jotka annettiin sitten jouluna lampaille ja lehmille.

Saunavihtojen ja saunavastojen perinne on ollut erityisen suosittuja joka maakunnassa, sillä saunominen on suomalaisuuden sydäntä.

”Ensin kylvettiin vihdan kanssa saunassa. Sen jälkeen mentiin sen kanssa ulos ja viskattiin se takaperin tai jalkojen välistä saunan katolle. Jos saunavihdan tyvi eli kädensija osoitti kirkkomaalle päin, niin se tiesi kuolemaa tulevana vuonna. Jos tyvi taas osoitti johonkin taloon päin, niin se ennusti naimisiinmenoa”, Nirkko kuvailee tunnetuinta juhannusvihtaan liittyvää uskomusta.

Pihlaja ja tuomi ovat myös tärkeitä puita, joita on käytetty ja käytetään edelleen juhannusrituaaleihin. Juhannuksena on käynnissä kukkien ja puiden ilotulitus, minkä vuoksi kaikenlaisten luonnontuotteiden käyttö silloin on hyvin tavanomaista, hän kertoo.

Juha Nirkko muistelee, että 50 vuotta sitten hänen kotonaan Itä-Suomessa pihlajanoksilla ”ripsuttiin” putsattiin aitta ennen kuin sinne mentiin nukkumaan. Alkukesästä aitta koristeltiin kukkivilla, tuoksuvilla tuomenoksilla. Tätä tehdään yhä joissakin paikoissa.