Kirja-arvio: Mackintoshin uutuustrilleri kouraisee vatsanpohjasta asti, eikä sitä voi suositella lentopelkoiselle

Clare Mackintosh: Panttivanki. Suom. Marja Luoma. 419 sivua. Gummerus 

Meneillään on suora lento Lontoon ja Sydneyn välillä, median seuraama 20 tunnin neitsytmatka. Lentoemäntä Mina löytää tarjottimeltaan viestin.

Suostumalla koneessa olevan kaappaajan suunnitelmaan hän voi pelastaa 5-vuotiaan lapsensa hengen. Koneessa on yli 300 ihmistä.

Mitä Mina tekee? Brittiläisen Clare Mackintoshin uutuustrilleri on taidolla rakennettu ajansieppari. Bisnes-luokassa nautitaan ilmaista samppanjaa, istuimista saa verhoilla eristetyn vuoteen ja lahjapyjamat odottavat. Turistiluokassa on perinteisen ahdasta.

Tunnelmaan eläytyy. Matkustajista kasvaa persoonia. Kun paljastuu mitä on meneillään, kukin kohtaa järkytyksen tavallaan.

Asialla ovat ympäristöaktivistit, lentomatkustusta vastustavan liikkeen ääriajattelijat. Heillä on valmius toimia Isisin tapaan. Kotona Minan poliisimies Adam ja tytär ovat vaikeuksissa hekin. Se tuntuu ylimitoitetulta, kunnes kuvio tarkentuu.

Clare Mackintosh on itse entinen poliisi, joten Adamin toimenkuva on varmoissa käsissä. Lentäjiltä eri puolilta maailmaa hän on saanut apua uskottavan kuvan luomisessa koneen ohjaajan näkökulmasta.

Panttivanki on tekijän viides suomennettu teos. Se on vatsaa vääntävää matkajännitystä kotisohvassa pitkästyvälle. Lentopelkoiselle en sitä suosittele.

Kun lukija uskoo käsillä olevan enää pitkitetyt loppuselvittelyt, juonenpunoja Mackintosh järjestää viime sivujen yllätyksen.

Nykytrilleristit näyttävät kilpailevan lopetuksen omintakeisuudessa.