Ruuhkaelämä rauhoittuu metsässä

Onni on oma metsä, vaikka pienikin, muutaman puun varjostava latvus, tai valtava humiseva erämaa. Aivan omanlaisensa kokonaisuus; tuoksut, äänet, hiljainen vahva elämä.

Metsä hoitaa tutkitusti sielua ja kehoa. Metsässä samoillessa kiireisen ruuhkaelämän villisti kimpoilevat ajatukset laantuvat ja alkavat kutistua oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Lihakset kiittävät vaihtelevista haasteista kovan asfaltin sijaan. Pehmeä sammalmätäs jalan alla, linnunlaulu, raikas ilma, oksilla roikkuvat naavat. Luonnon käsittämättömän monet sävyt.

On upeaa saada seurata omalla pihalla, miten metsä mukautuu vuodenaikoihin, erilaisiin sääoloihin, emännän kotkotuksiin ja lasten leikkeihin. Ei ole parempaa kuin saada valita omasta metsästä joulukuusi jo kesällä, käydä lasten kanssa lumihangessa tarpoen kaatamassa samainen puu ja päästä nuuhkimaan sen pihkaista, tuoretta tuoksua koko joulun ajan. Ja huolellisesti valittu puu, jonka omin käsin kaataa, pilkkoo ja kuivattaa polttopuuksi, tuo lämmön niin kotiin kuin mieleenkin.

Metsä on kokonaisuus, josta erottuu myös vahvoja persoonia. Meidän pihaamme hallitsevat muutama valtava puu, joille lapset antoivat nimetkin. Muut puut kumartavat ja huojuvat näiden valtiaiden tahtiin. Aluskasvillisuus sopeutuu despoottien katveeseen. Ja monen muun hallitsijan tapaan myös nämä tuottavat runsaasti jälkikasvua.

Meidän vihreä kultamme. Vaalimisen ja arvostuksen ansainnut pelkällä olemassaolollaan. Metsä.