Muistatko tämän hymyn? Klassikkohelistimen kehittelyssä turvauduttiin psykologin apuun

Koska vauvat tykkäävät katsoa kasvoja, tulivat hymyilevät kasvot yhdeksi suunnittelun lähtökohdaksi. Kuva: Maija Partanen

Hymy-helistin on ollut lähes jokaisen tätä lukevan henkilön lapsella suussa. Se suunniteltiin 1970-luvun lopussa Tehomuovi Oy:ssä, jossa tehtiin aluksi erilaisia puristusmuovituotteita, kuten saippuakoteloita, suppiloita, kampoja ja pullonkorkkeja sekä ensimmäisiä versioita vauvan helistimistä.

Tuotteita valmistettiin itse tehtyjen metallimuottien avulla. Yrityksen perustaja oli kultaseppä ja Ateneumin käynyt kaivertaja Keijo Ahtola, tottunut muottientekijä.

Vauvan lelut tulevat käyttöön jo ensimmäisten kuukausien aikana, kun vauva opettelee vuorovaikutustaitoja ja leikkii piilosilla oloa. Ensimmäiset hampaat puhkeavat puolen vuoden paikkeilla, ikenet kutiavat ja kuola valuu. Tässä iässä vauva on jo löytänyt nyrkkinsä ja käsiinsä tarttumisotteen. Kaikki, mikä käteen mahtuu tai kädessä pysyy, menee myös suuhun.

Vauvan suuhun menevien muovituotteiden turvallisuuden tuli olla hyvällä tolalla ja 70-80-luvun vaihteessa tulleet uudet turvallisuussäädökset pudottivat monta leluvalmistajaa pois markkinoilta. Myös Tehomuovi luopui kovamuovin, pehmentimien ja liimojen käytöstä.

Samalla kun siirryttiin uudenlaiseen valmistustekniikkaan, piti mallitkin päivittää. Paapu-tuotemerkin alla olevat helistimet suunniteltiin kokonaan uudestaan ja samalla päivitettiin kaikki ominaisuudet, kuten mitkä värit saavat vauvat innostumaan ja millaiset muodot vauvaa kiinnostavat. Lelusta lähtevä ääni on tärkeä ominaisuus vauvalle, mutta myös vanhemmille on tärkeää se, että helistin ei ole liian äänekäs pienen nyrkin paukuttaessa sitä lattiaan tai pöytään.

Uusien helistinten kehittelyssä oli apuna Ahtolan psykologipoika, jonka ajatusten mukaisia malleja tehtiin. Koska vauvat tykkäävät katsoa kasvoja, tulivat hymyilevät kasvot yhdeksi suunnittelun lähtökohdaksi.

Hymy-helistin on ensimmäisiä ”uuden sukupolven helistimiä”, jotka valmistettiin ”ketsuppipullon raaka-aineesta”. Se kestää, vaikka se jäisi lattialla jalan alle. Helistimessä on mallikohtaisesti 7-9 työvaihetta, jotka tehdään koneen kanssa käsityönä. Uuden mallin ottaminen valikoimiin on kallista, sillä CE-merkintä vaatii dokumentointia ja testauksia niin raaka-aineista, osista kuin myös kokonaisuudesta. Uusimpia malleja ovat pupujussi ja kissa, mutta niilläkin on ikää jo lähes 30 vuotta.

Helistin otettiin mukaan äitiyspakkaukseen vuonna 2002 ja se teki sen tunnetuksi koko milleniaalien ikäpolvelle. Kun helistintuotanto oli suurimmillaan, vantaalaisen omakotitalon kellaripajassa työskentelivät Keijo Ahtola, hänen vaimonsa ja yksi palkattu työntekijä.

Käytettävä muovi sekä väriaineet ostetaan rakeina. Kone kuumentaa ja sekoittaa rakeista massan, joka valetaan muotteihin.

Työpaja sijaitsee edelleen Vantaalla omakotitalon alakerrassa, ja 91-vuotias yrittäjä Keijo Ahtola asuu talossa. Tuotannosta vastaavat nykyisin hänen poikansa, jotka tekevät helistimiä muiden töidensä ohella, mutta jatkajaa työlle etsitään.