Herätys aamuyön puolella tarjoaa rauhallista omaa aikaa aamuun

Herään aamuisin aikaisin, monen mittapuulla jo aamuyön puolella. Aiemmin tämä oli käytännön sanelema pakko: se oli ainoa hetki päivästä, kun pystyin tekemään rauhassa töitä. Nykyään arki on tältä osin helpompaa, päivässä on monta tuntia, jolloin voin keskittyä tekemiseeni. Mutta rauhalliset, oman ajan aamut ovat jääneet ihanaksi rutiinikseni.

Usein herään jo ennen herätystä. En avaa silmiäni, olen vain. Kuulostelen ajatuksiani. Mieli liikkuu vielä puoliksi uniaalloilla ja tuntuu, että verho jonnekin laajempaan on sillä hetkellä hyvin ohut. Kuulostelen kehoani. Venyttelen nautiskellen, pikku hiljaa yhä enemmän tietoiseen siirtyen. Tassuttelen hiljaa keittiöön ja napautan kahvinkeittimen päälle.

Kahvin jäljittelemättömän, vahvan aromin uhkuessa katson ympärilleni. Tässä aamun mielentilassa pöytätasolle unohtunut tulitikkuaski kertoo puulieden edellisenä iltana hauduttamista herkuista, joita illallisella nautimme, ei siivoamattomista jäljistä. Sen vieressä kaatuneena desinfiointiaine hetkestä, jolloin teini salli itsensä olla vielä lapsi ja pyysi äitiä apuun. Uskalsi toivoa kuviollista laastariakin. Sai muumeja jalkapohjaansa.

Kuljen hiljaa kodin läpi. Imuroida ei voi muiden nukkuessa, joten yön aikana kuivuneen haalarin alla levittäytyvä päiväkodin pihan hiekkahuntu on vain havainto, ei kohta tehtävälistaan. Lajittelen mennessäni portaisiin viskattua pyykkiä koneeseen ja pyykkikoriin meneviin. Laitan vain osan valoista päälle, hämärän hyssyä vielä hetken vaalien.

Astun ulos kuuma kahvikuppi käsissäni. Taivaalla tuikkivat tuhannet tähdet, pitkästä aikaa näkyen monen päivän paksun pilviverhon jälkeen. Ilma on kuulas, puhdas ja hyvä hengittää. Kohotan varovasti mukin huulilleni. Miten monta kertaa olen hörpännyt liian ronskisti vastakeitettyä kahvia polttaen suuni oppiakseni tämän automaattisen varovaisuuden? Arvostan mieleni ja kehoni saumatonta yhteistyötä tässä pienessä eleessä.

Kuljen hitaasti pihan poikki. Maa tuntuu pehmeältä, ruoho kostealta. Se pitäisi leikata vielä ennen talven tuloa, mutta sitäkään ei voi tähän aikaan päivästä tehdä. Tämä hetki on vain olemista varten. Vedän itseeni vielä syvän hengityksen varhaisen aamun raikkautta.

Tunnen, kuinka ajatukset alkavat kääntyä kohti tulevaa päivää. Annan ajatusten tulla. Huomaan muutaman ristiriitaisen kohdan tulevien päivien suunnitelmissani, mieli laittaa korvamerkinnän niiden selvittämiseksi. Kahvi ei enää polta suuta. Kohta joogaan ja sitten avaan koneen. Hymy on pieni mutta nousee silmiin asti. Tästäkin on tulossa hyvä päivä.

Kirjoittaja kirjoitti tämän tekstin tuon koneen avaamisen jälkeen.