Kansan suusta Makeaa elämää
Tällä viikolla kielen päällä ovat perusmaut makea, suolainen, hapan ja karvas. Pari vuosikymmentä sitten löydetylle umamille ei ole kasautunut meikäläistä kielikerrostumaa.
Makeisiin ruokiin on suhtauduttu kaikkialla myönteisesti siihen saakka, kunnes niitä on ollut tarjolla yllin kyllin. Makeus on kuitenkin jäänyt hellittelynimiin esimerkiksi englannissa.
Liian makeasta elämästä voi joutua maksamaan suolaisen hinnan. Saattaa kertyä ylipainoa ja tulla elintasosairauksia. Eli ei makeaa mahan täydeltä, kuten sananparsi muistuttaa.
Roomalaislegioonien sotilaat saivat osan palkastaan suolana. Tämä salarium argentum, suolaraha, on englannin palkkaa tarkoittavan sanan salary taustalla.
Suola on köyhän särvin, sanottiin Vieremällä. Se oli myös hänen ainoita herkkujaan: sanonta suolainen ja sakea on köyhän makea tunnetaan laajalti. Vanhan suolan sanotaan janottavan silloin, kun vanha rakkaus valtaa mielen.
Happamuutta on vaikkapa sitruunassa ja etikassa. Pihlajanmarjat ovat happamia myös todellisuudessa, eivät ainoastaan sanonnan ketun mielestä. Naamaa, hymyä tai ääntä voidaan kuvailla happamaksi.
Karvaus kielii myrkyllisyydestä, minkä vuoksi kieli reagoi karvauteen vahvasti. Karvas mieli, kokemus tai tappio ei lähde makealla naurulla.
Topi Linjama
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
