
Viron raskas historia koskettaa kävijää Maarjamäen kartanon näyttelyssä Tallinnassa
Suurnäyttely kertoo, kuinka pieni maa on joutunut suuriin uhrauksiin.
Virosta on historian saatossa kyyditetty ja paennut kymmeniätuhansia ihmisiä, niin saksalaisia, ruotsalaisia, virolaisia, juutalaisia kuin jehovan todistajia. Kuva: Riitta Mustonen
1930-luvulla voi oli tärkeä vientituote. Viron tuore voi palkittiin vuonna 1937 toiseksi parhaana Berliinin meijerikongressissa.Jos matkasi suuntautuu tänä vuonna Viroon, kannattaa poiketa Tallinnan satamasta pari kilometriä Piritaan päin Maarjamäen kartanoon. Sen historiakeskuksessa on koko vuoden avoinna Minu vaba riik eli Vapaa valtioni -suurnäyttely.
Näyttely johdattaa matkalle Viron tasavallan synnystä sata vuotta sitten tähän päivään ja vähän tulevaisuuteenkin.
Jo itse kartano on näkemisen arvoinen. Se rakennettiin venäläisten kesänviettopaikaksi 1600-luvulla ja nykyinen kesäpalatsi 1870-luvulla. Neuvostoaikana palatsissa sijaitsi muun muassa yhteisasuntoja, mutta viime helmikuun puolivälissä se avattiin remontoituna uudeksi upeaksi museoksi.
Näyttelyn alussa kävijältä kysytään, onko minusta vallankumoukselliseksi vai jäänkö sivustakatsojaksi.
Katosta roikkuvat vitsat kertovat, miten Venäjän sotaoikeus määräsi tuhannet virolaiset pieksettäväksi, kun he osallistuivat vallankumoukseen.
Yhdeksään huoneeseen jaetussa näyttelyssä virolaisten raskas taival avautuu. Pieni maa on joutunut suuriin uhrauksiin. Esimerkiksi ensimmäisessä maailmansodassa miljoonan ihmisen kansasta joka kymmenes mies lähetettiin Venäjän armeijaan. Joka kymmenes lähetetyistä jäi sille tielleen.
Myös suomalaiset kytkeytyvät Viron historiaan. Yli kolmetuhatta suomalaista vapaaehtoista taisteli Viron vapaussodassa vuonna 1918. Heistä 30 sai vapaudenristin, virolaisen korkeimman kunniamerkin.
Naisiakin oli mukana, mutta he esiintyivät miehinä, kuten muuan Anna Vares nimellä Peeter Bronk.
Maanviljelijät ovat kokeneet Viron itsenäisyyden aikana kovia.
Tarton rauhansopimuksen jälkeen suurmaanomistus lopetettiin. Kartanot otettiin pois saksalaisilta ja 70 virolaiselta. Ne jaettiin pientiloiksi. Toisen maailmansodan jälkeen maat kansallistettiin ja synnytettiin vielä pienempiä viiden hehtaarin pientiloja. Vuoteen 1951 mennessä 92 prosenttia viljelijöistä oli liittynyt kolhooseihin ja perinteinen maatalous oli tuhottu.
Historioitsija Toomas Hiio toteaa, että tämän takia Maaleht on edelleen Viron suurin lehti, vaikka enää vain kolme prosenttia kansasta asuu maaseudulla. Pientiloja oli aikanaan niin paljon ja ne tilasivat lehden.
Museo ei ole pelkkiä infotauluja ja esineitä, vaan aikakauden tunnelmaan pääsee esimerkiksi kuulokkeiden kautta tai kokeilemalla virtuaalisesti polkupyörällä ajoa menneisyydessä.
Hauska on myös kokeilla, mikä oma sukunimi olisi eestiksi. Mustonen muuttuu Muruveeksi – sukunimien eestintäminen alkoi 1930-luvulla.
Neuvostoliittolaiset miehittivät Viron 1940-luvulla. Sen jälkeen Viron eliitti vietiin pois, 7 500 ruotsalaista lähti evakkoon, saksalaiset kyydittiin ja lopulta noin 21 000 talonpoikaa, jotka olivat tärkein vastarinnan tuki.
Näyttelyssä punainen neuvostoaika esittäytyy mahtipontisin patsain. Selviää myös, miksi virolaiset ovat niin taitavia kotipuutarhureita ja säilöjiä. Oli pakko tuottaa itse ja turvata ruokahuolto, kun maatilojen tuottavuus romahti.
Viimeinen huone esittää nykyaikaa, e-Viroa, Skypen ja kulutusjuhlan aikaa. Kävijä voi asettaa silmilleen virtuaalilasit ja katsoa tulevaisuuteen, miten Viro juhlii 1 000-vuotista itsenäisyyttään.
Maarjamäen linna
Pirita tee 56, Tallinna.
Avoinna huhtikuun loppuun asti ti–su 10–18, 1.5.–30.09. ma-su 10–18. Museossa tekstitys viroksi ja englanniksi.
Esillä myös valokuvanäyttely Virolaiset kodit olivat sata vuotta sitten ja nyt.
Linnassa myös Maarika-ravintola ja pihapiirissä uusi elokuvamuseo ja Viron muotoinen lasten leikkikenttä.
Tallinnan keskustasta bussit 1A, 5, 8, 34A ja 38. Pysäkki ”Maarjamägi”. Vuorokausilippu Tallinnan liikennevälineisiin 3 euroa R-kioskilta, kertalippu 2 euroa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




