Pasi Mäkelä ajaa kirjastoautoa neljänä päivänä viikossa. Kuva: Petteri Kivimäki
TurboUrpo on monen kylän ainoa kulttuuripalvelu – ”Aina sitä odottaa, että koska kirjastoauto saapuu”
Keuruun kumipyörillä liikkuva kirjasto saapuu maalaiskyliin, kouluihin ja maatiloille. Konkarikuskille on asiakaskunta tullut tutuksi.Keuruu
Kirjastoauto TurboUrpo kiertää Keuruun kyliä, maatiloja ja kouluja. Kuva: Petteri Kivimäki”Keuruulla on keskustan pääkirjasto, Haapamäen kirjasto ja tämä kirjastoauto”, kirjastoauton kuljettaja ja kirjastovirkailija Pasi Mäkelä kertoo.
Kuorma-auton alustalle rakennettu, TurboUrpo-niminen kirjastoauto on bussin kokoinen kulkuneuvo. Sen sisällä on WC, keittiötilat sekä tietenkin paljon kirjoja.
Kun kello lyö 12.30 aurinkoisena kesäpäivänä, TurboUrpo aloittaa kierroksensa. ”Ajossa on tällä hetkellä kahdeksan reittiä neljänä päivänä viikossa, maanantaista torstaihin”, Mäkelä kertoo.
Kirjastoauton kuljettaja myös suunnittelee kaikki reitit. Pysäkkejä nykyisessä reitistössä on yhteensä 65. ”On kouluja, kyliä ja kymmenen maatilaa.”
Kirjastoauto matkaa aluksi keskustasta etelään. Taajama-asutus muuttuu pelto- ja metsämaisemiksi. Tien vierustalla kimaltelee Keurusselän vesistö.
Päivän ensimmäinen pysäkki on kymmenen kilometriä keskustasta etelään sijaitseva Pohjoislahden koulu.
Vastassa ei ole ristin sielua. On siis aikaa tutustua kirjastoauton antimiin.
Auton perältä löytyy kattava lasten ja nuorten kirjojen osasto. On sarjakuvia sekä lasten-, satu- ja nuortenkirjoja. Keskemmällä autoa on pari hyllyllistä kaunokirjallisuutta.
Keulan tuntumasta löytyy sotakirjoja, aikuisten kirjauutuuksia, eräkirjoja, jännäreitä ja dekkareita. Myös tietokirjoille on oma osastonsa ja lainattavana on lisäksi runsaasti aikakauslehtiä.
”Melkein tietää ennalta sanoa, paljonko ihmisiä voi odottaa paikalle milloinkin”.
Puolen tunnin kuluttua päivän ensimmäinen asiakas ilmaantuu. Kirjastossa niin ikään työskentelevä, Pohjoislahdella asuva Hanne Rokkonen on kesälomalla.
”Tämä on meidän perheelle hyvä palvelu”, Kotiliesi-lehtiä lainaava Rokkonen sanoo.
Matka jatkuu Keuruun ja Mänttä-Vilppulan rajan molemmin puolin levittäytyvään Raja-ahon kylään. Kirjastoauto seisoo tunnollisesti pysäkillä, vaikka asiakkaita ei tällä kertaa näy.
”Kesäisin monilla pysäkeillä on hiljaisempaa. Melkein tietää ennalta sanoa, paljonko ihmisiä voi odottaa paikalle milloinkin”, Mäkelä toteaa.
Hän on ajanut kirjastoautoa yli seitsemän vuoden ajan. Sinä aikana asiakaskunta on tullut tutuksi.
”Tunnen aika hyvin asiakkaideni lukutottumuksia ja kirjamakua. Se auttaa, kun valikoimaa päivitetään.”
Kirjastoauto TurboUrpo pysähtyy myös Niinimäen luomutilalla, jossa asiakkaina olivat isäntä Juha Hankamäki ja emäntä Sari Mäkinen-Hankamäki. Kuva: Petteri KivimäkiKirjastoauto kaartaa syvälle metsään mutkittelevalle hiekkatielle. Ennen tilakeskusta metsä muuttuu pelloiksi.
Päivän kolmas pysähdys tapahtuu Niinimäen maatilalla Keuruun Häkkiskylällä. Vastassa ovat viljelijät Juha Hankamäki ja Sari Mäkinen-Hankamäki.
”Ylihyvä palvelu tämä on. Olisikin kaikissa asioissa yhtä hyvät palvelut”, säännöllisesti dekkareita ja sotakirjoja lainaava Juha Hankamäki sanoo.
Sari Mäkinen-Hankamäki lainaa fyysisiä kirjoja harvakseltaan.
”Kuuntelen enimmäkseen äänikirjoja. Mutta hieno asia tällainen kirjastoauto on.”
Myös tilan vanha isäntäpari, Pentti ja Anelma Mäkinen pistäytyvät kirjastoautossa lainaamassa kirjoja.
”Aina sitä odottaa, että koska kirjastoauto saapuu”.
Matka jatkuu jälleen kello 14.50. Autossa alkaa olla todella kuuma. Ulkolämpötila huitelee 24 asteessa, mutta sisällä lämmintä on vähintäänkin 30.
Etelä-Keuruu jää taakse. Kirjastoauto palaa Keuruun keskustaajamaan, ajaa sen läpi ja jatkaa matkaansa luoteeseen Lammasperän suuntaan.
Puoli neljältä saavumme harvaan asuttuun maalaiskylään. Tien vierustalla odottaa päivän kuudes asiakas, liki 90-vuotias Paula Iivonen.
”Kerta kaikkiaan hyvä palvelu tämä on. Aina sitä odottaa, että koska kirjastoauto saapuu”, autolla vuosikymmeniä asioinut Iivonen kiittelee.
Eläkeläinen kertoo lukevansa paljon. ”Kaikkea mahdollista, paitsi ei dekkareita. Nuorempana aika meni maataloustöissä mutta nyt vanhemmiten ehtii lukemaan.”
Päivän viides ja viimeinen stoppi on tienhaarapysäkki Valkealahden kylässä. Neljältä helleraja on ylittynyt ja lämpötila varjossa 26 astetta.
”Tässä käy parhaimmillaan viidestä seitsemäänkin asiakasta”, Mäkelä sanoo. Samassa hetkessä pellonreunaan ilmestyy polkupyöräilijä.
Virva Harjula palauttaa Eppu Nuotion kirjan.
”Yleensä tulen tähän koiran kanssa, mutta nyt säälin sitä kuumuuden takia ja jätin kotiin.”
Mäkelä valmistautuu jo jatkamaan matkaansa, kun seuraava asiakas saapuu. Helena Murtomäki kertoo olleensa jo yli 40 vuoden ajan kirjastoauton asiakas.
”Yleensä lainaan lehtiä ja joskus myös dekkareita.”
Hanne Rokkonen tuli Pohjoislahden koululle palauttamaan vanhoja kirjoja ja lainaamaan uusia. Pasi Mäkelä palveli. Kuva: Petteri KivimäkiPäivän viimeisenä paikalle saapuu Turussa asuva Pentti Volanen, joka asioi autossa lapsenlapsensa, kahdeksanvuotiaan Siirin kanssa. Siirin mukaan lähtee useampi hevoskirja.
Päivä on täynnä varttia vaille viideltä, kun TurboUrpo palaa Keuruun pääkirjastolle.
”Syksyllä mukaan tulevat aamupäivän pysäkit Keuruun kouluilla”, Mäkelä kertoo.
Keuruu on pinta-alaltaan laaja kunta. Kauimmaiset pysäkit Liesjärven suunnalla ovat vajaan 40 kilometrin päässä keskustaajamasta.
”Pysäkkien määrä on tasaisesti vähentynyt, kun muuttoliike ja asiakkaiden menehtyminen vähentää väkeä kylissä. Kuitenkin koen, että palvelulle on edelleen runsaasti kysyntää. Kirjastoauto on laajasti pidetty keuruulaisten keskuudessa”, Mäkelä sanoo.
Luvutkin puhuvat puolestaan. Kun Keuruun pääkirjastolta lainataan vuosittain 125 000 nidettä ja Haapamäen kirjastolta 16 000, tehdään lainoja kirjastoautossa 15 000 kappaletta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
