Katso video: Täysin valkoinen orava nukkuu karvalakissa ja syö erikoispähkinää ‒ yksi asia tekee sen palauttamisesta luontoon mahdotonta

Biancasta tuli Rolle, kun oikea sukupuoli valkeni.  Kuva: Jarno Mela

Pyhtään lintuhoitolassa asuu asukas, jolta puuttuu höyhenpeite ja nokka mutta vetovoimaa riittää. Eräs nainen kävi varta vasten kolme kertaa katsomassa täysin valkoista oravaa, ennen kuin se suvaitsi näyttäytyä. Kukko kun ei käskien laula, eikä orava orrella loiki.

Valkoisen oravan elämänkaari on enemmän ja vähemmän arvailujen varassa. Se syntyi albiinona Varsinais-Suomessa Turun seudulla ehkä reilut 10 vuotta sitten. Silmät olivat syntyjään punaiset kuin särjellä ja turkki lumivalkoinen.

Talvella vitivalkoisesta turkista voi olla etua, mutta kesällä se on pienelle nisäkkäälle turmioksi. Pedot näkevät sen helposti, ja piiloutuminen on mahdotonta suojavärin puuttuessa. Jokin teki valkoisesta oravasta kesyn, minkä vuoksi se lopulta toimitettiin hoitoon. Ehkä se joutui hakeutumaan ihmisten luo pakosta tai sitten joku otti sen pesästä pienenä ja piti kotioravana – vain orava tietää eikä kerro.

Paremman puutteessa Rollelle kelpaavat kävytkin, mutta erikoispähkinät ovat sen herkkua. Kuva: Jarno Mela

Pyhtäälle albiino-orava päätyi Turun eläinsuojeluyhdistyksen hoteista. Tuolloin se oli jo laitostunut sen verran, että luontoon päästäminen olisi tarkoittanut oravamurhaa. Pyhtäällä kun on periaatteena, että eläin palautetaan takaisin luontoon vain, jos sillä on mahdollisuudet siellä selvitä.

Orava oli ristitty Biancaksi, kun se tuli Pyhtäälle. Pian selvisi, että se oli uros ja nimi muutetettiin Rolleksi. Se on saanut lintutarhassa niin hyvät oltavat kuin elinkautista istuva nyt voi saada. Sille rakennettiin oma ulkohäkki, jossa on orsia kiipeillä ja pitää lihaskuntoa yllä. Pehmoiseksi pesäksi Rollelle on annettu karvalakki, jossa se nukkuu talvipakkasilla ja kesälämpöisillä.

Iltapäivällä Rolle todennäköisimmin tulee esille, kun tarjolla on monenlaista herkkua: käpyjä, porkkanaa, omenaa ja yllätys yllätys: erilaisia pähkinöitä. Pekaanipähkinä on sen erityistä herkkua ja valikoituu takuuvarmasti muista, jos tarjolla on samaan aikaan vaihtoehtoja.

Jos Rolle osaisi tehdä sukututkimusta, se voisi löytää esivanhemmistaan monta mielenkiintoista asiaa ja olla ylpeä harvinaisuudestaan. Vain yksi kymmenestätuhannesta oravasta on lumivalkoinen. Nisäkkäistä albiinogeenejä kantaa joka 700:s, mutta albiinopoikanen voi syntyä vain, jos molemmat vanhemmat kantavat geeniä. Silloinkin mahdollisuus on vain noin yksi neljästä.

Ainutlaatuisuus on tehnyt siitä pienimuotoisen kansansuosikin, mistä Rolle ei paljon perusta. Se on villieläin, ja sellaisena pysyy. Kesyys ei sille tarkoita, että se hakeutuisi syliin tai tahtoisi olla rapsutettavana tai että se vaatisi aktiviteetteja. Eikä lintutarhalla siihen olisi edes mahdollisuutta, sillä ruokittavia suita ja tekemistä riittää.

Oravapopulaation on tarkoitus pysyä lintutarhassa tasan yhtenä. Rolle on siellä lajinsa viimeinen, viiksekäs vanhapoika, kuten Juha Vainion laulun Nestori Miikkulainen ja iäkäs norppa.

Rollen kesyyntyminen on mysteeri, johon ei saada vastausta. Kuva: Jarno Mela