Totuudesta ei piitata, kun kahtiajakoa lietsotaan eri puolilla Eurooppaa − yksi kriisien runtelema EU-maa on taas varoittava esimerkki

Kreikkaa, erityisesti sen koillisosia, on tänä kesänä ravistellut yksi maan historian pahimmista maastopaloista. Se on kuumentanut myös kroonisesta pakolaiskriisistä kärsivän maan poliittista keskustelua.  Kuva: AP / Lehtikuva

Lukemisto|Politiikka ja talous

9.9.202309:00

Analyysi

Tapio Nurminen

Saksalainen journalisti ja yleisradiojohtaja Birand Bingül on todennut vuoden alussa julkaistussa kirjassaan ”Propagandaa kaikki” (Alles Propaganda), että polarisoituminen on kaikkialla Euroopassa seurausta puolueiden ja poliitikkojen systemaattisesta valehtelusta.

Bingül ei niinkään puhu populismista, vaan propagandasta. Sen levittäjät rikkovat hänen mukaansa viestinnän normeja, hyökkäävät olemassaolevaa järjestelmää vastaan salaliittoväitteillä ja murentavat näin liberaalia demokratiaa. Yksi esimerkki totuutta tarkoitushakuisesti väistävän kärjekkään viestinnän aiheuttamasta polarisoitumisesta löytyy Kreikasta.

Maata ravistelevat samaan aikaan sekä historialliset maastopalot että pitkään jatkunut pakolaiskriisi. Paloihin ja pakolaisvirtaan kyllästyneet kreikkalaiset väittävät, että Turkin ja Kreikan välisen Evros-rajajoen yli pyrkivät turvapaikanhakijat ovat sytyttäneet tuhoisia tulipaloja Koillis-Kreikassa. Väitteillä ei ole todellisuuspohjaa, mutta ne uppoavat suureen yleisöön.

Ne myös palvelevat kovalla pakolaispolitiikalla menestyneen pääministeri Kyriákos Mitsotákis keskustaoikeistolaisen hallituksen etuja. Mitsotákis ei ole onnistunut parantamaan Kreikan valmiutta torjua kuumien kesien toistuvia maastopaloja. Nyt vastuu ongelmista on ikään kuin vahingossa luisunut julkisessa keskustelussa turvapaikanhakijoille.

Osin Kreikassa on kysymys myös EU-vastaisuudesta. Kreikkalaiset katsovat, että heidät on jätetty yksin sekä pakolaisten että talousongelmien kanssa.

Saksassa kahtiajakoa lietsoo laitaoikeiston AfD eli Vaihtoehto Saksalle -puolue. Se on mielipidemittauksissa noussut noin 20 prosentin kannatuksella liittokansleri Olaz Scholzin puolueen eli sosiaalidemokraattien ja myös vihreiden ohi.

AfD:n menestys perustuu perättömiin väitteisiin ulkomaalaisista, valemediasta ja kansaa pettävistä perinteisistä puolueista. Osa AfD:n johtajista ei edes yritä peitellä rasismiaan tai natsisympatioitaan.

Hohenheimin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan joka viidennellä saksalaisella on oikeistopopulistinen maailmankuva. 24 prosenttia katsoo, että puolueet pettävät kansaa ja 21 prosentin mielestä media valehtelee systemaattisesti.

Dresdeniläinen MIDEM-tutkimuskeskus julkaisi heinäkuussa kymmentä Euroopan maata käsittelevän tutkimuksen, jonka mukaan maahanmuuton ohella ilmastonmuutos on yhä selvemmin polarisoiva tekijä. Italia on tutkimuksen mukaan kaikkein kahtiajakautunein. Sen jälkeen tulevat Kreikka ja Unkari.

Puolassa hallituspuolue PiS (laki ja oikeus) samoin kuin Unkarissa pääministeri Viktori Orbánin Fidesz-puolue on noussut mahtiasemaan kansallismielisen radikaalin oikeiston ydinteemoilla, eli vapaan median ja poliittisen eliitin ryöpyttämisellä sekä maahanmuuttovastaisuudella.

Puolan loppusyksyn parlamenttivaaleissa avainkysymykseksi nousee kaupunki- ja maaseutuväestön ristiriita. Sitä syventää Ukrainasta tuleva halpa vilja, joka lisää maataloustuottajien ahdinkoa. Ilman maaseudun äänestäjien enemmistöä PiS ei pysty säilyttämään valta-asemaansa.

Myös Hollannissa ilmastonmuutos ja siihen kytkeytyvät maaseudun synkät tulevaisuudennäkymät jakavat kansakuntaa maahanmuuton ohella. Hollannin on vaikea sovittaa tehomaatalouttaan yhteen EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden kanssa.

Maaseutuväestö äänesti kovaan retoriikkaan ja mielenilmauksiin turvautuneen viljelijöiden protestipuolue BBB:n voittoon kevään aluevaaleissa. Sama voi toistua marraskuun parlamenttivaaleissa.

Hollannin polarisoitumista lisää vielä se, että punavihreä leiri pyysi kärkiehdokkaakseen komission varapuheenjohtaja Frans Timmermansin. Hän vastasi EU:n vihreän siirtymän ohjelmasta, jonka monet eurooppalaiset maataloustuottajat kokevat enemmän uhaksi kuin mahdollisuudeksi.

Sekä Saksassa että Ranskassa polarisaatiota ja radikaalin oikeiston rankkaa retoriikkaa selitetään maltillisen keskustaoikeiston heikkoudella.

Ranskan politiikka on vuosi vuodelta enemmän yhden miehen eli presidentti Emmanuel Macronin taistelu äärilaitoja vastaan. Macronille ei ole näköpiirissä seuraajaa, joka pystyisi panemaan kampoihin poliittisen kentän laitapelaajille. Myös Ranskassa ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämät uhraukset ovat kärjistäneet poliittista ilmapiiriä.