Tällaista on eläkeläisenä Suomessa: Hilpeän ryhmän sokkomatka Poriin

Vesibussi M/S Charlotta vie retkeläiset joen ylävirtaa pitkin Ulvilaan, jossa tehdään u-käännös ja palataan samaa reittiä takaisin. 

Salon Perttelissä ryhmä eläkeläisiä odottaa pitserian edessä bussia, jonka on määrä viedä joukkio sokkomatkalle.

Sokkomatkalla osallistujille ei kerrota etukäteen matkan määränpäätä. Pertteliläisten sokkomatkan järjestää Salon Tilausmatkat Oy.

"Mehän ollaan ihan innoissamme. Kauhee pohdinta, mihin päin käännytään kun lähdetään Perttelistä", Irma Hautala kuvailee lähtötunnelmia.

Samassa bussi kaartaa parkkipaikalle. Ja ei kun menoksi!

Kauhee pohdinta, mihin päin käännytään kun lähdetään Perttelistä

Ensimmäinen pysähdyspaikka on puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen Huittisten Härkäpakari-liikenneasemalla. Nyt on kahvi- ja eväsleipätauon paikka.

Tässä vaiheessa pohdintaa aiheuttaa kotiinpaluuaika. Ehtiiköhän kymmenen uutisiksi kotiin? Bussikuljettaja Kimi Laine vakuuttaa, että ehditään.

Kun leivät on syöty ja kahvit juotu, matka jatkuu taas.

Reilun tunnin ajomatkan jälkeen ryhmä huomaa olevansa Porissa.

Ensin vieraillaan pienessä Luontotalo Arkissa. Perusnäyttelyssä esitellään Satakunnan luontoa. Vaihtuvassa näyttelyssä kerrotaan fossiileista.

Suurin mielenkiinto kohdistuu täytettyyn karhuun ja suteen. On se jylhä eläin, ryhmä tuumii karhusta.

Museon jälkeen bussi kaartaa Kokemäenjoen varteen. Vuorossa on jokiristeily.

"Kyl mä yritän nyt kovasti saada tätä julkisuutta yhdistykselle", Leena Oksanen (vasemmalla) nauraa kerrottuaan ummet ja lammet Perttelin yhdistyksen toiminnasta. Annikka Kiukkonen kuuntelee vieressä. 

Matkan varrella ihastellaan hulppeita rantataloja, syödään lohikeittoa saaristolaisleivän kera ja kuunnellaan, kun opas kertoo joenvarren nähtävyyksistä.

Maisemat ovat hienoja ja sääkin on suosiollinen. Kokemäenjokea halkovat sillat ovat yllättävän matalia ja vesibussi menee niiden ali rimaa hipoen.

"Antti, pää alas!", Leena Oksanen huutaa yläkannella istuvalle pilke silmäkulmassaan.

Oksanen on Perttelin yhdistyksen puheenjohtaja. Hän innostuu kertomaan yhdistyksestä.

"Tämä on iso yhdistys. Meitä on noin 400 jäsentä, jotka ovat etupäässä eläkeläisiä tai siirtymässä eläkkeelle. Suurin osa jäsenistä asuu Perttelissä tai sitten on kesämökki siellä."

Yhdistys järjestää muun muassa jumppaa, sauvakävelyä, yhteislaulua, kuntosalilla käyntiä, retkiä ja juhlia sekä opastaa ja neuvoo erilaisissa asioissa.

Jäsenyys maksaa vain 10 euroa vuodessa. Sillä saa esimerkiksi jäsenlehden ja pääsee mukaan moneen toimintaan.

Retket pitää maksaa erikseen. "Mutta retket ovat edullisia, kun on iso porukka mukana", Oksanen huomauttaa

Ryhmä ihastelemassa Kyösti Iitin taideteoksia. Iitti osti komean metsäpalstansa 90-luvun alussa. Alue on muuttunut melkoisesti niistä ajoista 

Yläkannella istuvaa joukkoa puhuttavat porilainen Rosenlew-yritys ja yleisurheilun MM-kilpailut. Pohditaan, vieläkö Rosenlewin sukua mahtaa asua Porissa ja miten on mahdollista, että Caster Semenya jäi kolmanneksi 1500 metrillä.

Sitten keskustelu siirtyy eläkkeellä oloon.

Eläkkeellä on kaikkien mielestä mukavaa, jos vaan terveyttä riittää.

"Sitä nauttii, että ei ole kiire mihinkään. Jos ei huvita, niin voi vaan lötköttää", Annikka Kiukkonen sanoo.

"Ei ole suurempia ongelmia olla eläkeläisenä Suomessa – jos nyt ei sote-uudistus muuta jotain", Pertti Laine pohtii.

Oksanen uskoo niillä olevan varmasti vaikeaa, jotka ovat pelkän kansaneläkkeen varassa.

"Lisäksi vanhuksille on erityisen hankalaa, kun palveluita karsitaan maaseudulla ja syrjäkylillä. Eläkeliitolla on tässä tärkeä rooli, kun se pitää huolta yhteisöstä", Oksanen sanoo.

Laineen mielestä tärkeää eläkkeelle siirtymisessä on pehmeä siirtymä, että ehtii sopeutumaan muuttuneeseen elämäntilanteeseen.

"Harrastukset pitävät mielen virkeänä", Laine jatkaa.

Miehet ovat tottuneet paiskimaan kovasti töitä. Moni retkikunnasta on maatilalta lähtöisin.

"Työtä oli yötä päivää. Elämä on siitä huolimatta ollut rikasta. Nyt eläkkeellä voi jo vähän nauttia", Tapani Laakso sanoo.

Kiirettä pitää heidän mukaansa eläkeläisenäkin. On lastenlasten hoitoa, mökkeilyä, lukemista, pihan laittoa, maa- ja metsätaloustöitä, matkustamista ja retkeilyä.

Vanhusten yksinäisyydestä puhutaan paljon. Oksanen myöntää, että sitä esiintyy.

"Leskillä on raskasta ja ystäviä on voinut kuolla ympäriltä. Sitten on niin huonokuntoisia, ettei pääse juuri lähtemään kotoaan."

Yksinäisyyskään ei pääse niin helpolla yllättämään, kun osallistuu yhdistyksen toimintaan aktiivisesti.

"Yritämme aktivoida ihmisiä. Monet eivät ole itse oma-aloitteisia, mutta nauttivat kun heidän luonaan pysähtyy ja kuuntelee heidän juttujaan", Oksanen selittää.

Vesibussi on risteilynsä tehnyt, ja on aika siirtyä bussilla päivän viimeisiin retkikohteisiin Pöytyälle. Päivä on jo vaihtumassa illaksi.

Ensin pidetään kahvitauko Kaidanojan kartanolla, joka toimi vanhainkotina vuoteen 2012 asti.

Pullakahvien jälkeen vieraillaan ITE-taiteilija Kyösti Iitin Enkelipuistossa.

Iitti tekee taideteoksia kekseliäästi kierrätysmetallista. Ympäristö on melkein kuin satumaailmasta.

Iitti kertoo kiinnostuneille vierailijoille teoksiensa syntyä ja siinä sivussa vähän omaa elämäntarinaansa.

Sitten lauletaan yhdessä Veteraanien iltahuuto.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

muistakaa, heille kallis ol' maa.

Kertokaa lasten lapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa!

Tähän on hyvä päättää retki ja mennä kotiin kymmenen uutisille.