Elokuva-arvio: Taianomainen lastenhoitaja tulee takaisin hämmentävän surkeassa jatko-osassa

Emily Blunt esittää lastenhoitaja Maija Poppasta, joka palaa auttamaan Pankin perhettä. Kuva: Jay Maidment

Vuonna 1964 tuli ensi-iltaan Julie Andrewsin ja Dick Van Dyken tähdittämä Maija Poppanen, mikä voitti viisi Oscar-palkintoa ja muodostui klassikoksi. Walt Disneyllä oli hankaluuksia saada oikeudet elokuvafilmatisointiin kirjailija P.L. Traversilta, mutta 20 vuoden jälkeen hän sai taivuteltua Traversin allekirjoittamaan sopimuksen. Nyt olemme saaneet siitä jatko-osan nimeltään Maija Poppasen paluu, mistä ei synny klassikkoa taikka edes hyvää elokuvaa vääntämälläkään.

Ensimmäisestä osasta tutut sisarukset Anna ja Mikko Pankki ( Emily Mortimer ja Ben Whishaw) ovat kasvaneet aikuisiksi ja Mikolla on kolme lasta. Muun muassa Paholainen pukeutuu Pradaan elokuvasta tuttu Emily Blunt esittää lastenhoitaja Maija Poppasta, joka saapuu auttamaan Mikkoa ja tämän lapsia, jotka ovat menettämässä talonsa. Mukana tarinassa on lyhtyjensytyttäjä Jack, joka muistuttaa hyvinkin paljon Van Dyken näyttelemää Bertiä alkuperäisestä elokuvasta, mutta Lin-Manuel Mirandan näyttelytyö ei ole läheskään yhtä sujuvaa. Sivuosissa nähdään muun muassa Julie Walters ja Colin Firth.

Juoni kulkee todella nopeasti eikä hahmoihin pysty perehtymään ollenkaan. Musiikkinumerot eivät tuo mitään uutta eivätkä laulut jää mieleen. Elokuvaa katsoessa tekee mieli vain muistella sitä alkuperäistä osaa sekä niitä ikimuistoisia lauluosuuksia. Lapsinäyttelijöiden roolisuoritukset onnistuvat muutamassa kohdassa, mutta eivät kestä koko elokuvan kestoa. Myöskään Emily Bluntin valinta Maija Poppasen rooliin ei toimi. Elokuva ehti kuitenkin saada jo neljä Golden Globe -ehdokkuutta, joista yksi ehdokkuus on paras musikaali- tai komediaelokuva.

Ennalta arvattavuus on elokuvalle iso haitta, sillä se ei pysty pitämään juonenkäännettä tarpeeksi isona salaisuutena. Kenties tämä johtuu siitä, että teos sopii paremmin perheen pienimmille. Animaation käyttö näyttää kauniilta, mutta kehnot erikoistehosteet jättävät sen olemattomaksi. Nykyään näyttelijöiden ja animaatiohahmojen yhdistäminen on huonontunut. Se toimi täydellisesti muun muassa alkuperäisessä osassa sekä Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? -elokuvassa. Vaikka alkuperäisessä osassa lapsekkuus ja hölmöt kohtaukset tuntuvatkin välillä typeriltä, on jatko-osassa näitä entistä enemmän. Hyvä esimerkki on älytön lyhtyjensytyttäjien kiipeäminen Big Beniin.

Disneyltä olisi odottanut jotain paljon parempaa, sillä hyvän jatko-osan ainekset olivat saatavilla. Edes Dick Van Dyken ja Meryl Streepin pienet roolit eivät anna toivoa elokuvalle.

Maija Poppasen paluu ensi-illassa 25.12.2018.