”Jälkikäteen ajatellen voi vain äimistellä" – näin paljon kännykkä ja tietokone ovat helpottaneet diakonissan kotikäyntejä ja hoitotyötä

Vajaat 30 vuotta diakonissana työskennellyt Seija Puusaari kertoo, että nykyään monta työvälinettä voi unohtaa autoon, kunhan kännykkä on mukana. Kuva: Juho Leskinen

Eteenpäin katsominen on auttanut jatkuvassa uusien teknisten taitojen opettelussa, kertoo Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan diakoniatyöntekijä Seija Puusaari.

”Olen aina ollut innokas kehittämään asioita. Uusia asioita on helpompi omaksua sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan.”

Puusaari valmistui diakonissaksi vuonna 1992 ja työskenteli ensin vuoden sairaanhoitajana. Vuonna 1994 hän sai ensimmäisen diakonissantyönsä Ylä-Savosta, ja vuodesta 1995 hän on työskennellyt Kanta-Hämeessä, ensin Janakkalassa ja vuodesta 2007 Hämeenlinna-Vanajassa.

”Tekniikan kehittymistä ei varsinaisesti tule edes ajatelleeksi, ellei pysähdy miettimään, millaisilla välineillä työtä tehtiin urani alussa. Aivan erilaistahan se oli, vaikka ihminen oli silloinkin keskiössä”, Puusaari pohtii.

Hän muistelee, että vuonna 1994 Ylä-Savossa hänen kotipuhelimensa oli seurakunnan puhelin, jotta diakonissa oli tavoitettavissa myös kotona ollessaan.

Koko seurakunnassa oli tuolloin yksi tietokone.

”Koneelle varailtiin aikoja, jotta päästiin kirjoittamaan tekstinkäsittelyohjelmalla kirjeitä, ei siis todellakaan sähköposteja.”

Diakonissat ovat pohjakoulutukseltaan sairaanhoitajia, kun taas diakoneilla on taustallaan sosiaalialan koulutus. 1990-luvulla manuaaliset verenpainemittarit olivat sen verran hankalia käyttää, että niiden käyttäminen ei maallikolta onnistunut. Verenpaineen mittausta käytettiinkin lama-aikaan syynä diakonissan vastaanotolle hakeutumiseen, vaikka varsinaisena huolena olivatkin raha-asiat.

Asiakkaiden käynneistä kirjattiin tuolloin ylös samat tiedot kuin nykyäänkin, mutta pahviset asiakaskortit ovat jääneet historiaan aikoja sitten.

Asiakaskäynneistä merkittiin lyijykynällä mustaan tilastokirjaan käyntien anonyymit tilastotiedot, kuten kävijän ikä, sukupuoli ja käynnin syy.

”Niitä rasteja sitten ynnäiltiin vuoden lopussa. Nykyään siihenkään ei mene aikaa, sillä käynnit tilastoituvat automaattisesti”, Puusaari kertoo.

Kun Puusaari siirtyi töihin Kanta-Hämeeseen, hänen työhuoneessaan oli oma lankapuhelin ja kirjoituskone.

”Jälkikäteen ajatellen voi vain äimistellä, millaisia määriä kirjeitä kannettiin postiin.”

Jos nykyään seurakunnassa puhutaan harvinaisen suuresta kirjemäärästä, puhutaan noin sadasta kirjeestä, mutta viime vuosituhannella se olisi ollut pikku pino.

Puusaari muistelee, että eräs työkaveri ilmoitti 1990-luvun puolivälissä, että hän ei mitään sähköposteja ala lähetellä.

”Ympyrä on periaatteessa sulkeutunut, sillä nykyään moni työnantaja toivoo, että työntekijät viestisivät keskenään Teamsissä, eivät sähköpostitse”, Puusaari huomauttaa.

Puhelin on edelleen käytössä yhteydenpitovälineenä, mutta lankapuhelimesta ja älypuhelimesta puhuttaessa puhutaan käytännössä eri asiasta. Kännykällä kun pystyy tekemään niin paljon muutakin kuin soittamaan.

Esimerkiksi WhatsApin käytön Puusaari opetteli heti, kun kävi ilmi, että rippikoululaisille tarvittaisiin yhteinen ryhmä. Sama koskee esimerkiksi Facebookia ja Instagramia.

Teamsin käyttö oli seurakunnassa keskinäisen viestimisen arkipäivää jo ennen koronaa, mutta pandemia on pakottanut diakoniatyöntekijät pitämään etäisyyttä myös asiakkaisiin. Puusaari oli opetellut jo ennen korona-aikaa editoimaan videoita, ja taito osoittautui erittäin tarpeelliseksi, jotta hän pystyy pitämään YouTubessa hartauksia hoivakotien asukkaille.

Puusaari on erikoistunut vanhustyöhön, joten koko hänen asiakaskuntansa on koronan riskiryhmää. Kaikilla ikäihmisillä ei ole tarvittavia laitteita tai osaamista niiden käyttöön, mutta yleensä esimerkiksi videopuhelussa avuksi löytyy hoivakodin työntekijä.

”Toivon, että kun korona on hellittänyt, tätä sukupolvien välistä teknisten taitojen kuilua aletaan aktiivisesti kuroa umpeen. Nuoret sukupolvet pystyisivät opettamaan vanhempia”, Puusaari sanoo.

Kun korona on ohi, hän toivoo lisäksi, että ihmiset uskaltaisivat taas tavata kasvotusten ja pitää kädestä kiinni.

”Fyysisellä kosketuksella on valtava merkitys hyvinvoinnille ja mielenterveydelle.”

Diakoniatyöntekijöiden työnkuvaan ovat aina kuuluneet myös kotikäynnit. Puusaari huokaa, että nykytekniikka olisi helpottanut hänen työtään valtavasti vajaat 30 vuotta sitten.

Ylä-Savossa hän ei tuntenut paikkoja lainkaan, ja vaikka Kanta-Häme on hänen kotiseutuaan, eivät Itä-Janakkalan metsätiet olleet nuorelle diakonissalle ennestään tuttuja.

Perille piti löytää paperikartan avulla, ja suunnistusta hankaloitti entisestään se, että kaikilla taloilla ei tuolloin ollut vielä osoitetta. Puusaari kirjoittelikin kartan täyteen muistutuksia siitä, minkä ison kiven tai käyrän männyn kohdalta pitää muistaa kääntyä.

1990-luvun kotikäynteihin liittyy myös ainoa kerta, kun Puusaari joutui turvautumaan sairaanhoitajan pätevyyteensä ja hoitamaan vanhuksen säärihaavaa kotona.

”Otin pikku pokkarikamerallani kuvan asiakkaan jalasta, kävin kehittämässä filmin, näytin kuvaa lääkärille ja sain hoito-ohjeet. Nykytekniikalla homma olisi hoitunut nopeasti, sillä olisin voinut soittaa videopuhelun lääkärille.”

Puusaari naurahtaa, että nykyään voi aika monta työvälinettä unohtaa autoon tai työpöydälle, kunhan kännykkä on mukana. Jos hän on esimerkiksi menossa pitämään hartautta, mutta hartauden tulostaminen unohtui ja Raamattu ja virsikirjakin jäivät väärään paikkaan, ei hätää. Hartaus löytyy omasta OneDrivestä ja loput netistä.

”Joskus herättää hieman kulmien kohottelua, jos näprään kännykkää juuri ennen hartautta, mutta mieluummin kaivan esille ne tekstit, joita olin ajatellutkin, kuin että vetäisin kaiken hatusta.”

• Diakoniatyölle on eri määritelmiä eri kirkkokunnissa.
• Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa diakonissoilla on pohjalla sairaanhoitajan (AMK) ja diakoneilla sosionomin (AMK) koulutus.
• Diakonia-ammattikorkeakoulussa voi kouluttautua diakonissaksi tai diakoniksi, ja Yrkeshögskolan Noviassa diakoniksi.
• Ortodoksisessa kirkossa diakonius on yksi pappeuden asteista.
• Lähteet: evl.fi, ort.fi