Koiratrokarit äkkäsivät Ukrainan – Luca-pentu ehti elää uudessa kodissaan Suomessa vain kaksi viikkoa, ennen kuin eläinlääkäri antoi karun tuomion

Ukrainalaiset ovat saaneet tuoda maasta omia lemmikkejään poikkeustilanteen takia. Koiratrokarit käyttävät tilannetta hyväkseen. Rabiesta epäillään aina, kun tuontiehdot eivät täyty ja koira tuodaan korkean rabiesriskin maista kuten Ukrainasta.  Kuva: Sergei Supinsky

Jokin oli pielessä. Mies ei vaikuttanut täysin rehelliseltä.

Mutta sillä hetkellä kun pieni koiranpentu juoksi suoraan syliin, mielessä soineiden hälytyskellojen ääni vaimeni.

Mitäpä myyjästä, kun sylissä oli näin rakastettava olento?

Turussa asuva nainen haluaa kertoa MT:lle tarinansa, jotta muut välttäisivät tuskan, jonka hän joutui huijauksen takia kokemaan.

Hän haluaa pysytellä anonyyminä asian arkaluontoisuuden vuoksi. Kutsutaan naista nyt Mariksi.

Sopivaa koiraa Mari oli etsinyt jo jonkin aikaa. Hänellä oli aiemmin ollut cockerspanieleitä. Kennelistä ostettuja, hyvätaustaisia koiria, hän kuvailee.

Spanielien turkeissa oli ollut työtä. Seuraavaksi Mari halusi eläkepäivien sulostuttajaksi pienen, lyhytkarvaisen koiran.

Pentu on tuotu Suomeen paitsi laittomasti, myös aivan liian nuorena. Ukrainasta tuotavan pennun on oltava vähintään seitsemän kuukauden ikäinen. Kuva: Lukijan kuva-albumi

Sekarotuinen sopisi hyvin - sanottiinhan niiden olevan rotukoiria terveempiäkin. Spanieleiden terveydenkin kanssa oli ollut yhtä sun toista haastetta.

Mari päätyi selailemaan koiranpentuja Tori.fi-palvelun kautta. Yhdessä ilmoituksessa oli kuva emonsa kanssa telmivästä pennusta.

Pentu oli pieni ja lyhytkarvainen. Siinä oli todennäköisesti ainakin kääpiöpinseriä ja pientä terrieriä, Mari arvelee.

Ilmoituksen oli jättänyt Vakka-Suomen seudulla asuva suomalainen mies, joka vastasikin viesteihin nopeasti.

Edellisen kerran Mari oli hankkinut koiran 14 vuotta sitten.

Hinnat olivat noista päivistä nousseet ainakin 400—500 eurolla jopa sekarotuisten kohdalla.

Tämä pentu maksoi 1 100 euroa ja senkin Mari sai tingattua tonniin. Eläkeläisen kukkarossa pienetkin säästöt tuntuivat.

”En hoksannut kysellä pennun taustoja.”

Myyjä halusi, että pentu maksetaan käteisellä. Perusteluksi hän sanoi, että kannustavathan viranomaisetkin nyt nostamaan käteistä säästöön. ”Sekin meni ihan täydestä.”

Ukrainalainen passi leimoineen oli näyttänyt vakuuttavalta. ”En pystynyt kuvittelemaan, että se voisi olla väärennetty.” Kuva: Lukijan kuva-albumi

Kun Mari sitten antoi käsirahan mies mainitsi, että pennut on tuotu Ukrainasta.

Se herätti epäluuloja ja Mari tähdensikin, että Suomen viranomaiset voivat vaatia eri asioita kuin Ukrainassa vaaditaan. Myyjä vakuutti kuitenkin kaiken olevan kunnossa.

Pennun emää hän ei pentua hakiessaan nähnyt.

Mari osti Lucaksi nimetyn pennun ja vei sen kotiinsa.

Muutaman päivän kuluttua Luca alkoi rapsuttamaan itseään.

Mari epäili pennulla olevan kirppuja ja vei sen eläinlääkärille. Tutkimusten aikana eläinlääkäri kiinnitti huomiota Lucan passiin.

Passin tiedot eivät täsmänneet. Eläinlääkärin oli tehtävä pennusta ilmoitus aluehallintovirastolle.

Papereihin liittyvät epäilykset ovat moninaisia, mainitsee Evidensian eläinlääketieteellinen johtaja Sanna Silvonmäki. Epäilyksiä herättää, jos pennulla esimerkiksi on EU-passi, vaikka se olisi tuotu EU:n ulkopuolelta.

Rokotus on voitu myös esimerkiksi antaa liian nuorena.

Vaikka passissa oli merkintä rokotuksesta, merkintöihin ei epäselvissä tapauksissa voi luottaa. Rokotteiden sijaan pentuihin on voitu jopa pistää suolaliuosta.

Tuontipennulla on myös oltava tunnistusmerkintä. Lähtökohtaisesti se on mikrosiru, vaikka joissakin maissa tatuointi yhä hyväksytään.

Aluehallintoviraston virkaeläinlääkäri totesi, ettei Lucalta löytynyt myöskään tuontikoirille pakollista Traces-terveystodistusta.

Marille annettiin lopulta kolme vaihtoehtoa: Pentu oli joko lähetettävä takaisin Ukrainaan, vietävä karanteeniin tai lopetettava.

Kahden viikon aikana Luca oppi tuntemaan kodin. Sisäsiistiksi se oli oppimassa hyvää vauhtia. Kuva: Lukijan kuva-albumi

Lucan epäiltiin kantavan mahdollisesti vesikauhua eli rabiesta.

Tuomio kuulostaa synkältä. Rabiesta epäillään kuitenkin aina, kun Suomeen tuodaan koira laittomasti korkean rabiesriskin maasta kuten Ukrainasta, kertoo Turun valvontaeläinlääkäri Tiina Korte-Mattila.

Tuontikoiralla ei siis tarvitse edes olla vesikauhun oireita.

Karanteeni ei käytännössä ole yleensä mahdollinen, Korte-Mattila kertoo.

Virallista, viranomaisen hyväksymää karanteenia ei Suomessa ole. Sellainen tulisi hyvin kalliiksi, Korte-Mattila selittää. ”Tiedossani ei ole yhtään tapausta, jossa sellainen olisi järjestetty.”

Ainoa tapa tutkia oliko Luca rabies-kantaja oli ottaa näyte aivokudoksesta.

Näytettä ei elävältä koiralta saa. Marille ei jäänyt vaihtoehtoja. ”Menin eläinlääkäriin ja pyysin, että pentu lopetetaan.”

Jälkikäteen Mari on ollut pahoillaan siitä, ettei pennusta otettu verinäytettä. Verestä oltaisiin kenties huomattu vasta-aineiden perusteella, jos pentu olisikin saanut rabiesrokotuksen.

Rabiesvasta-ainetesti olisi pitänyt ottaa jo lähtömaassa, Korte-Mattila tähdentää. Korkean rabiesriskin maista vaaditaan lemmikiltä myös vasta-ainetodistus.

Vasta kun pennulla on tarpeeksi vasta-aineita ja muut tuontiehdot täyttyvät, se voidaan laillisesti tuoda Suomeen.

Rabieksesta tekee haastavan myös sen vaihteleva itämisaika, joka voi olla pahimmillaan jopa vuosia. Tauti on koiralle aina tappava.

Jos tuontiehdot eivät täyty, tuontikoira lähes poikkeuksetta määrätään lopetettavaksi tai palautettavaksi. Yleensä ihmiset päätyvät lopettamiseen.

Ukrainan sota on mutkistanut valvontaa.

Poikkeustilanteen takia sotapakolaiset ovat saaneet tuoda lemmikkejään Ukrainasta ilman tavanomaisia tuontiehtoja.

Se on synnyttänyt lieveilmiön, jossa trokarit tuovat koiria käyttäen Ukrainan force majeure -poikkeusta hyväkseen.

Kyse on laittomasta maahantuonnista, sillä poikkeus ei koske myymistarkoituksessa tuotuja koiria.

Ukrainasta Suomeen tuotuja koiria myydään valheellisesti myyjien omina lemmikkeinä, Korte-Mattila toteaa. ”Ongelma on todella merkittävä.”

Toinen keino on luovuttaa rescue-koiraksi väitetty eläin Tallinnassa, jolloin ostaja joutuu tuomaan sen rajan yli. ”Myyjät ovat keksineet, kuinka lain vaatimia ehtoja ei tarvitse täyttää”, Korte-Mattila kuvailee.

Ihmiset haluavat pelastaa koiria, mutta tukevatkin pahimmillaan pentutehdastoimintaa.

Ukrainasta tulevien laittomien tuontikoirien osuuden kasvu on havaittu myös Ruokavirastolla.

Laittomien tuontien kokonaismäärien muutosten arviointi on kuitenkin haastavaa, sanoo Ruokaviraston jaostopäällikkö Kitty Schulman.

Samaan aikaan suoraan Venäjältä Suomeen saapuvien venäläisten tuontikoirien osuus on supistunut.

Määrällisesti EU-alueelta tuotavien koirien kohdalla laittomat tuonnit ovat yhä huomattavasti yleisempiä kuin EU:n ulkopuolelta.

Eläintaudit asettavat ison riskin koiran ostajalle. Osa taudeista on zoonooseja, eli ne voivat tarttua myös ihmisiin. Niin myös rabies.

Mari meinasi joutua avopuolisonsa kanssa karanteeniin, kun työterveyslääkärissä kävi ilmi, että pentu oli leikkien lomassa raapinut ja näykkinyt heitä.

Rabies on ihmiselle hengenvaarallinen, Silvonmäki muistuttaa. ”Suomen rabiestilanne on erinomainen, mutta jo lähinaapurissa Venäjällä rabiestilanne on hyvin toisenlainen..”

Kokenut kulkutautiosaston professori linjasi lopulta, ettei eristys rankkoine hoitoineen ole tarpeen, ellei koiralla ole selviä rabieksen oireita.

Muutaman viikon päästä Lucan lopettamisesta Mari sai tulokset rabiestestistä.

Tulos oli negatiivinen: Lucalla ei ollut rabiesta. Tieto tuntui Marista musertavalta. Hän koki tapattaneensa pennun turhaan.

”Kaksi viikkoa ehti olla, koiranpoika”, hän virkkoo ääni särkyen. ”Nyt on hirveän yksinäistä. Kaksi viikkoa meni lentäen ja nyt en tiedä, mitä täällä kotona tekisin.”

Eläinlääkäri kehui pentua reippaaksi ja ihmisrakkaaksi. Sekin jäi soimaan Marin mieleen. ”Kun kutinaa käytiin selvittämässä, Luca vaan kuunteli mitä tehtiin. Se oli niin luottavainen, kun olin sen lähellä.”

Mari on syyllistänyt tapauksesta itseään.

”Olen varmasti jossakin vaiheessa kuullut, että näissä ulkoa tuoduissa koirissa on ongelmia. Mutta kun tilanne osuu omalle kohdalle ja vakuutetaan kaiken olevan kunnossa...”, hän pohtii.

”On siinä ja siinä, ettei mun tarvitse lähteä hakemaan itselleni apua.”

Mari kuitenkin tiedostaa, miten kalliin hinnan sairauksia kantavista tuontikoirista voimme joutua lopulta maksamaan.

Ne voivat kantaa rabieksen lisäksi esimerkiksi ekinokokki-heisimatoa.

”Ekinokokkoosi on hirvittävä sairaus. Jos se Suomeen saadaan, emme voi enää tallustella metsässä, ottaa kourallista mustikoita ja heittää niitä suuhun.”

Yleinen rike tuontikoirien kohdalla onkin ekinokokkihäädön puuttuminen. Rikkeestä selviää noin 150 euron tarkastusmaksulla.

Mari toivoo, että rajavalvonta olisi nykyistä tehokkaampaa. Joka ainoa kuljetus olisi tsekattava, hän toivoo.

Kun uuden koiran aika tulee, Mari aikoo kääntyä kotimaisen kasvattajan puoleen.

Menetys kuitenkin toistaiseksi vielä tuore.

”Haavat on ensin saatava kiinni.”

12.12. klo 10:15: Oikaistu kuvatekstiä. Ukrainasta Suomeen tuotavan pennun on oltava vähintään seitsemän kuukauden ikäinen.