Tiina Hautamäki aloitti uuden uran lankavärjärinä – "Aikaisemmin viikot toistivat itseään"

Lankavärjäri Tiina Hautamäki on opiskellut monenlaista. Kaikki aiemmin hankittu osaaminen on tullut yrittäjän arjessa käyttöön, sähkötekniikan opintoja myöten. Kuva: Rami Marjamäki

”Eläinten vanhainkodin lampaiden villaa, käsittelemätöntä, 1 euro.”

Näin luki seinäjokelaisen kirpputorin hyllyssä makaavan ruskean paperipussin kyljessä, ja se kiinnitti Tiina Hautamäen huomion. Oli syksy 2019, eikä Hautamäellä ollut vielä taitoa saada villasta lankaa.

Paperipussi kuitenkin houkutteli, ja hän nosti rapisevan pussin kainaloonsa tietämättä, mihin se johtaisi.

Karitsan kiharainen villa on pehmeää. Kuva: Rami Marjamäki

Vuonna 2011 tuoreena ylioppilaana Hautamäki pohti, millä alalla olisi varmasti töitä.

Matemaattiset aineet olivat hallussa, joten Hautamäki päätti hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan sähkötekniikkaa. Hän pääsi sisään ja muutama vuosi meni mukavasti. Sitten elämän suuntaa piti miettiä uudelleen.

”Ennen kaikkea etsinnässä oli miellyttävä työelämä. Päivät kesätöissä toimistolla tuntuivat yksitoikkoisilta ja viikot toistivat itseään”, Hautamäki muistelee.

Luovat alat alkoivat houkutella yhä enemmän. Teki mieli tehdä asioita, jotka tuottivat nautintoa jo nuoruusvuosina. Hautamäki alkoi opiskella visuaalista journalismia. Se tuntui sopivalta siirtymältä luovemmalle uralle.

Nyt maisterin paperit ovat melkein hyppysissä. Enää pitäisi taiteilla gradu loppuun.

Vuoden 2019 lopulla Hautamäki perusti valokuvausyrityksen. Yrittäjän arjessa kiinnostivat joustavat työajat ja vapaus tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Kaiken aloittanut eläinten vanhainkodin lampaista saatu villa on vielä kehräämättä. Se otettiin ruskeasta paperipussista hypisteltäväksi kuvausta varten. Kuva: Rami Marjamäki

Pikkuhiljaa luovuus lähti korkeampaan lentoon. Hautamäki oli neulonut koko nuoren ikänsä, ensin takaraivolta roikkuvia isoja pipoja itselleen, sitten muillekin lahjaksi niitä ja lapasia. Lisäksi hän oli opetellut kirjontaa sekä ryijytyötä muistuttavaa tuftausta.

Hautamäen tapana oli innostua käsityön eri osa-alueista ja villiintyä hankkimaan aina uuteen kiinnostuksen kohteeseen liittyviä tarvikkeita.

Nyt Hautamäki innostui suomalaisesta villasta, sen kehräämisestä ja käyttömahdollisuuksista. Ruskeasta paperipussista inspiroituneena Hautamäki osallistui kehräyskurssille. Oli ihanaa luoda uutta.

Harrastemielessä Hautamäki kokeili myös lankojen värjäämistä.

Lopulta värjättyjä lankoja alkoi olla niin paljon, että kaikkea ei voinut kuluttaa itse. Mieleen hiipi ajatus: Pitäisikö yli jääneet langat laittaa myyntiin? Siitä se oikeastaan lähti, tai laajeni, miten asian haluaakaan ilmaista.

Hautamäki kasvatti yritystään ja perusti Kaarama Lankastudion. Hänestä tuli lankavärjäri.

”Nyt olen tärkeysjärjestyksessä seuraavaa: värjäri, lankayrittäjä ja kuvajournalisti”, Hautamäki kuvailee.

Lankojen värisävyjen nimet nousevat luonnosta: Syreeni, Näkinkenkä, Keväthanki. Kuva: Rami Marjamäki

Hautamäelle on tärkeää käyttää nimenomaan suomalaista lankaa, jotta sen hyötykäyttö lisääntyisi ja hävikki vähenisi.

Kotimaisessa villassa houkutteli myös lammastalouden eettisyys ja ekologisuus. Lampurien kanssa keskustellessaan Hautamäki on vakuuttunut siitä, että lampaista pidetään hyvää huolta.

”Suomalainen villa on myös hyvin laadukasta”, Hautamäki lisää.

Yritystoiminnan kulmakivinä Hautamäki pitää juuri eettisyyttä, ekologisuutta ja läpinäkyvyyttä. Hän pyrkii ostamaan villaa suoraan tiloilta, jotta kuluttaja tietäisi, mistä villansa saa. Villan hän lähettää kehräämöihin, joista se tulee Kaaramaan värjättäväksi.

Lankastudion kehitys on ollut sen verran rohkaisevaa, että Hautamäki on siirtymässä uusiin, isompiin tiloihin elokuun alussa. Myös lankavalikoiman on tarkoitus kasvaa.

Uudet tilat sijaitsevat Tampereella PMK-talossa, joka on 1930-luvulla toiminut puuvillatehtaan keskusvarastona.

Lankastudion nimi Kaarama juontaa juurensa Pyhään Katariinaan.

Muinoin suomalaiset pitivät häntä lampaiden suojelijana. Ajateltiin, että kirkkojen seinämaalauksissa Pyhän Katariinan vierellä on rukki, vaikka siinä itse asiassa oli teilipyörä Katariinan mestauksen merkkinä.

Joka tapauksessa ajatus lampaiden suojelemisesta on säilynyt, ja sitä Hautamäkikin haluaa vaalia.

Osaa Kaaraman langoista on valmiiksi brändätty, ja Kaaramalla hoidetaan vain niiden värjäys.

Silloin lankapohjilla on jo valmiiksi nimi, kuten Pentti tai Wilhelmi. Lankapohjien nimet ovat vanhoja suomalaisia nimiä. Joihinkin nimiin liittyy syvempiä merkityksiä kuin toisiin. Nyyrikki esimerkiksi sai nimensä Nyyrikintiestä, jolla sijaitsee Kaaraman ensimmäiset työtilat.

Kun Hautamäki saa itse keksiä nimet, hän luottaa mielikuviin. Värisävyjen nimet nousevat luonnosta: Syreeni, Näkinkenkä, Keväthanki.

Jo ennen yrittäjäksi ryhtymistään Hautamäki oli innokas käsitöiden tekijä. Kuva: Rami Marjamäki

Korona on saanut suomalaiset innostumaan langoista ja miettimään uudelleen elämänsä suuntaa. Olisiko Kaaramaa ilman koronaa?

”Suunta oli oikea jo ennen sitä, mutta kyllä kotiin rauhoittuminen antoi sopivan sysäyksen. On ainakin ollut aikaa miettiä ja kokeilla”, Hautamäki pohtii.

Lankayrittäjälle tämä on ollut erikoista aikaa. Kaikki myynti on hoidettu verkossa. Muutkin lankayrittäjät ovat siirtyneet verkkoon, ja kauppa käy.

Neulehurmio ja villavillitys ovat osaltaan avittaneet tuoretta yrittäjää. Kiinnostus suomalaista villaa kohtaan on räjähtänyt. Hautamäki uskoo, että kiinnostus on osa suurempaa muutosta.

”Yhä useampaa kiinnostaa tuotteiden eettisyys ja ekologisuus. Se ei koske vain lankabisnestä vaan on nähtävissä laajemminkin.”

Oppinsa lankavärjäyksestä Hautamäki on kerännyt kirjoista ja YouTube-videoista. Langan värjäyksen prosessi on jo rutiinia, mutta mieluisaa sellaista.

Langat värjätään synteettisillä heikkohappoväreillä, eli värit kiinnitetään lankoihin etikalla tai sitruunahapolla.

Ensin vyyhdit valmistetaan värjäykseen, liotetaan ja värjätään kuumassa padassa. Sitten ne jäähdytetään ja pestään ja niiden pintaan lisätään lanoliinipitoiset hoitoaineet. Kuivuttuaan langat vyyhditetään ja vyötetään. Uudenväriset vyyhdit kuvataan, ja tarvittaessa niille keksitään nimet ja kuvaukset.

Käytännön päivään kuuluu paljon muutakin kuin lankojen värjäämistä. Iso osa arkea on tilausten lähettäminen asiakkaille ja yhteydenpito heihin Instagramin ja Facebookin kautta.

Alanvaihdos on toisaalta radikaali muutos, toisaalta jatkumo kohti luovaa työtä. Kaikki aiemmin hankittu osaaminen on tullut yrittäjän arjessa käyttöön, sähkötekniikan opintoja myöten.

”Teknillisen yliopiston opinnot opettivat tuotannollista ajattelua ja tekemisen tehokkuutta. Sieltä tuli myös näkemystä yrittämiseen”, Hautamäki kuvaa.

Hautamäki iloitsee siitä, että työpäivät ovat erilaisia. Yksin tekeminen on sekä kovin haaste että suurin ilo.

• 29-vuotias seinäjokelaislähtöinen yrittäjä.
• Asuu Tampereella.
• Lankayrittäjä, joka myös valokuvaa ja kirjoittaa.
• Opiskellut sähkötekniikkaa Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä visuaalista journalismia Tampereen yliopistossa.
• Innostuu uusista käsityön osa-alueista.