Nimipäiväsankari saatettiin heittää ennen sikolättiin, jos kutsuja ei järjestänyt - Nykyisin nimipäivää juhlistetaan perinteisillä tavoilla

Nimipäivää vietetään edelleen perinteiseen tapaan kakku- tai leivoskutsujen merkeissä lähisuvun kesken. Kuva: Jaana Kankaanpää

Täytekakun leikkaamista, työkavereille leipomista ja sukulaisten näkemistä. Joukosta löytyy myös saunomista, grillaamista ja alkoholijuomien nauttimista. Muun muassa tällaisia nimipäiväperinteitä on MT:n lukijoilla.

Nimipäivää vietetään MT:n kyselyyn vastanneiden lukijoiden mukaan lähisuvun aikuisten, usein myös lasten kesken.

”Vietän nimipäivääni naistenviikolla ja perinteeksi on muodostunut, että paikkakunnalla asuva sisareni ja hänen miehensä tulevat kahville syömään mansikkakakkua tai jotain muuta marjaisaa leivonnaista kera pienen suolaisen. He tuovat ainakin kukkia ja joskus myös jotain muuta lahjaa. Nimipäivänäni vien myös kakkua työpaikalle aamukahville”, kertoo Tiina Palomäki Kirkkonummelta.

Nimipäivät ovat edelleen todella tärkeitä suomalaisille, vaikka tutkimustietoa asiasta ei ole. Nimipäiväperinteen vahvan roolin huomaa siitä, että, sanomalehdissä ja radiossa ilmoitetaan nimipäivät. Kortteja lähetetään ja Facebookissa onnitellaan nimipäivän johdosta. Näin kertoo Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja ja nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala.

Maaseudulla nimipäivän viettotavat ovat Saarelma-Paukkalan mukaan erilaisia kuin kaupungissa.

”Maaseudulla on enemmän tällaista, että nimipäivänä kutsutaan vieraita kylään perinteiseen kahvikutsutapaan. Ainakin Pohjanmaalla elää tällainen perinne. Nimipäivän viettoon on kuulunut se, että kuka tahansa voi mennä silloin päivänsankarin tupaan.”

MT:n eteläpohjalainen lukija kertoo, että nimipäivää juhlitaan lähisuvun aikuisten ja lasten kesken kakkukahvien ja lahjojen kera. Perinne miellyttää häntä, sillä samalla tulee nähtyä sukua, jota ei kiireisessä arjessa tulisi muuten nähtyä. Lahjaksi on kertynyt kukkia, astioita ja rahaa.

Nimipäivän juuret ovat katolisen kirkon pyhimyskalenterissa, josta kehkeytyi vuosisatojen aikana nykyinen kansallinen nimipäiväkalenteri. Suomi lukeutuu Ruotsin ohella maihin, joissa on vahva nimipäiväperinne.

"Valtaosa suomalaisista, useampi kuin neljä viidestä, löytää oman etunimensä kalenterista. Ne, joiden nimeä ei kalenterista löydy, viettävät usein myös omaa nimipäiväänsä esimerkiksi samankaltaisen nimipäivän tienoilla", kertoo Saarelma-Paukkala.

Uusia nimiä lisätään kalenteriin nimen yleisyyden ja kotimaisuuden perusteella. Kalenteria uudistetaan viiden vuoden välein, seuraavan kerran vuonna 2025.

Ennen toista maailmansotaa suomalaisilla oli perinteisten nimipäivien joukossa kummallisiakin nimipäiväperinteitä. Päivänsankari herätettiin useilla paikkakunnilla lauluun tai torven soittoon, jopa pistoolin laukaukseen. Jos nimipäiväsankari kieltäytyi järjestämästä juhlia, hänet saatettiin heittää rangaistukseksi sikolättiin.

Mihin nämä hullunkuriset perinteet katosivat?

”Nimipäivän sijaan alettiin sota-ajan jälkeen juhlimaan enemmän syntymäpäivää. Televisio on varmasti vaikuttanut myös paljon. Kun ihmiset katselivat joka ilta telkkaria, ei ollut enää tarvetta kutsujen järjestämiseen. Myös perheiden yksityisyys lisääntyi ja perheiden ulkopuolisten ihmisten tapaaminen väheni.”

Nimipäivän vietossa hienointa on se, että kuka tahansa pystyy viettämään sitä. Siihen ei tarvita rahaa vaan muistaminen on tärkeintä.

Nimipäivän viettämistä puoltaa myös se, että nimipäivän voi aina katsoa kalenterista, kun taas syntymäpäiviä voi olla hankala muistaa. Voi itse myös kehitellä uusia nimipäivän viettotapoja, joilla ilahduttaa lähimmäistään, Minna Saarelma-Paukkala kehottaa.

Saunomisesta on tullut nimipäivän viettotapa ainakin eräälle MT:n lukijalle. Kuva: Johannes Tervo

Lue lisää:

Aarre: Luontonimet ovat trendikkäitä – Antaisitko lapselle nimeksi Havu, Kaarna tai Käpy?

Suomalaislapsi kastetaan usein siksi, että hänelle saadaan kummit