Tietokirjailijapariskunta on kotonaan menneisyydessä – kannustavat suomalaisia tutustumaan maan 40 000 muinaisjäännöskohteeseen: "Jos kohteita ei näe, vaikea niitä on arvostaakaan"

Arkeologi Ilari Aallon ja kuvittaja Elina Helkalan työ- ja vapaa-aika menevät iloisesti sekaisin erilaisiin menneisyyteen liittyvien projektien parissa. Ei kaksikon elämä silti pelkkää muinaisuutta ole. Rintamamiestalon remontointi Raisiossa pitää heidät kiireisenä, ja lisäksi ja Aalto harrastaa puutarhanhoitoa ja Helkala vapaaehtoista palokuntatoimintaa. Kuva: Pasi Leino

Tuntuuko, että Suomen menneisyydessä ei tapahtunut mitään kiinnostavaa eikä koko maahan ole jäänyt entisajoilta mitään näkemisen arvoista?

Näin ei todellakaan ole, jos asiaa kysyy arkeologi Ilari Aallolta ja kuvittaja Elina Helkalalta. Heidän käsissään Suomen menneisyys on taipunut kolmeksi palkituksi tietokirjaksi, joista kaksi ensimmäistä on suunnattu aikuisille ja uusin lapsille.

Pariskunnan tietokirjailijaura sai alkunsa vuonna 2012.

"Ehdotin Ilarille, että hän kirjoittaisi tietokirjan ja minä kuvittaisin sen", Helkala kertoo.

Aalto opiskeli tuolloin arkeologiaa Turun yliopistossa. Hän oli vastikään tutustunut brittiläiseen teokseen, jossa saarivaltion keskiaikaa valotettiin kiinnostavasti ja kuvallisesti. Suomen historia kaipasi hänen mielestään samanlaista teosta.

"Enemmän minua mietitytti, miten parisuhde kestää niin ison projektin. Mutta onhan tässä jo kolmen kirjan verran selvitty, koska työ- ja vapaa-ajat menevät muutenkin iloisesti sekaisin", Aalto kertoo.

"Siitäkin on toki apua, että viihdymme toistemme seurassa", Helkala huomauttaa.

"Ei tosiaan iske sellainen tunne, että nyt on toisen naamaa katsottu se lakisääteinen 8 tuntia", Aalto jatkaa.

Suomalaisilla on usein vähättelevä käsitys maansa historiasta, eikä kotimaan kiinnostavia kohteita osata etsiä. Ilari Aalto ja Elina Helkala Kuusiston linnanraunioilla Kaarinassa. Kuva: Pasi Leino

Suomalaisilla on Aallon mukaan turhan hatara ja vähättelevä käsitys maansa historiasta. Hän painottaa, että kyseessä on näköharha. Jo peruskoulun historianopetuksessa painottuu maailmanhistoria, kun taas Suomen historiaa käsitellään vähän, esihistoriaa ei juuri lainkaan.

"Tästä syntyy kierre: emme tiedä, millaista täällä on ollut, emmekä tiedä, mitä täällä on. Tosiasiassa Suomessa on vaikka mitä arkeologisia kohteita. Muualla maailmassa vastaavat kohteet olisivat eri tavalla esillä", Aalto kertoo.

Aaltoa ja Helkalaa kiehtoo erityisesti, millaista arkinen elämä on ollut entisaikaan. Yksi heidän yhteisistä harrastuksistaan onkin "aikamatkailu" keskiajalle eli historian tekeminen eläväksi esimerkiksi valmistamalla ruokaa tai vaatteita keskiaikaisin menetelmin.

Keskiaika elää nykyajassa yllättävissäkin paikoissa. Aalto antaa ajankohtaisen esimerkin: mistä kumman syystä puhutaan, että Jaakko heittää kylmän kiven veteen 25. heinäkuuta, vaikka vedet alkavat keskimäärin viiletä vasta elokuun puolella?

Keskiajalta periytyvä sanonta jaakonpäivän kylmästä kivestä oli aikanaan ajankohtainen, sillä nykyistä gregoriaanista kalenteria edeltävä juliaaninen kalenteri jätätti keskiajan lopulla 10 päivää. Silloinen jaakonpäivä sijoittui siis nykyisen elokuun alkuun.

Teatterintekijä, arkeologi Aliisa Kallion (kes.) nukketeatteriesitys nimeltä Arkeologin arvoitus! kiertää parhaillaan Suomea. Esitys perustuu arkeologi Ilari Aallon (vas.) ja kuvittaja Elina Helkalan tietokirjoihin. Kolmikko tapasi Kuusiston linnanraunioilla Kaarinassa. Kuva: Pasi Leino

Pariskunnan käsissä syntyneet tietokirjat ovat lajissaan poikkeuksellisia. Tavallisesti tietokirjan kuvituksessa käytetään kuvapankkikuvia, ei niinkään piirroskuvitusta.

Lisäksi kuvapuolta aletaan yleensä miettiä vasta, kun teksti on valmis. Aalto ja Helkala kuitenkin työstävät tekstiä ja kuvia samaan aikaan. Menetelmässä on hyvät ja huonot puolensa.

"Toki helpottaisi, jos tekstistä olisi edes raakaversio olemassa. Toisaalta kuvittaessa on helppo kysyä neuvoa, kun työpari on siinä vieressä", Helkala kuvailee.

Viime vuonna ilmestyneen lasten tietokirjansa, Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita, he työstivät hieman eri tavalla. Kirjasta tehtiin ensin kuvakäsikirjoitus.

"Lapsiyleisö on erittäin kriittistä. Faktojen pitää olla tarkkoja ja kuvien hiottuja eikä kirjassa saa olla yhtään tylsää kohtaa", Helkala kertoo.

"Suurin apu oli siitä, kun mietin, millaiset kirjat olisivat kiinnostaneet itseäni 10-vuotiaana. Lainasin itse aikanaan Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta kaikki esihistoriaa käsittelevät lasten tietokirjat", Aalto jatkaa.

Lasten tietokirjalle oli ilmeistä tarvetta, sillä Aalto ja Helkala ovat saaneet lukijapalautetta paitsi lapsiyleisöltä, myös aikuisilta, jotka ovat lukeneet kirjaa omaksi ilokseen.

Viime vuonna ilmestynyt Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita on Ilari Aallon ja Elina Helkalan kolmas tietokirja. Matkaopas keskiajan Suomeen ilmestyi vuonna 2015 ja Matka muinaiseen Suomeen vuonna 2017. Kuva: Pasi Leino

Kirjoja tehdään Suomessa lähinnä rakkaudesta lajiin, Aalto ja Helkala huomauttavat.

"Ei kirjoilla rikastumaan pääse, mutta mielestäni on hienoa, että näin pienellä kielialueella julkaistaan tällaisia määriä kirjoja. Se ei ole maailman mittakaavassa itsestäänselvyys", Aalto pohtii.

Pariskunnalla on ajatuksia myös neljännestä tietokirjasta. Kustantajakin on jo ehtinyt kysellä sellaisen perään.

"Ongelmana on vain tuo yksi arkeologi, joka haluaa ensin tehdä väitöskirjansa", Helkala naurahtaa.

Aalto tekee Turun yliopistossa väitöskirjaa keskiaikaisten kivikirkkojen kattorakenteista osana 10 hengen tutkijatiimiä.

Korona laittoi kapuloita myös tutkijoiden rattaisiin, sillä kenttätutkimukset ovat olleet jäissä keväästä asti.

"Odotan jo innoissani, että pääsen takaisin pölyn ja muumioituneiden naakkojen pariin", Aalto kertoo.