Kirja-arvio: Pohjoiset valaat kiehtovat koollaan ja älyllään – sillivalas voi laulaa luikauttaa 186 desibelin voimakkuudella

Aikojen saatossa monet valaslajit pyydettiin sukupuuton partaalle. Nykyään valaanpyynti on loppunut suurimmassa osassa valtioita, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, kuten Norja ja Japani. Monen valaslajin kannat ovat elpymässä. Tosin tilalle on tullut uusia uhkia, kuten ilmastonmuutos, merimelu, tehokalastus, merien happamoituminen ja muovijätteet.

Riku Cajanderin kirja Valaat - Valtamerten vaeltajat esittelee 27 Euroopan puolen pohjoisten merien ja lähialueidemme valaslajia. Harva ehkä muistaa, että Suomenkin vesillä tavataan valaisiin kuuluvia pyöriäisiä.

Kiehtovat, älykkäät ja pitkäikäiset valaat ovat mestareita navigoimaan ja kaikuluotaamaan. Jotkut delfiinit voivat käyttää äänisuihkua jopa saaliin tainnuttamiseen.

Valaiden ääntely on kuin musiikkia. Kirjan sivuilta löytyvät QR-koodit johdattavat ääninäytteisiin. Erikoisinta ja kehittyneintä on leikkisänä pidetyn ryhävalaan laulu, joka voi kestää tunteja. Sillivalas voi laulaa luikauttaa 186 desibelin voimakkuudella. Sinivalailla puolestaan on lauluissaan erilaisia murteita.

Yksi kiehtovimmista on juurikin sinivalas, planeettamme kaikkien aikojen suurikokoisin eläin jopa 200 tonnin painollaan ja 30 metrin pituudellaan. Muuttaessaan jättiläinen voi helposti vaeltaa 5 000 kilometriä.

Kirjan lopussa esitellään Euroopan matkailukohteita, joissa voi nähdä valaita luonnollisessa elinympäristössään. Harva pääsee kuitenkaan ihailemaan jättiläisiä pinnan alla.

Riku Cajander: Valaat - Valtamerten vaeltajat. 220 sivua. Minerva