Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Lähde aikamatkalle sadan vuoden taa – Kotkaniemi vie Ukko-Pekan kotiin 1920-luvulle

    Kuva: Riitta Mustonen
    Salin ikkunoista avautuu kaunis näkymä Kivijärvelle.
    Salin ikkunoista avautuu kaunis näkymä Kivijärvelle. Kuva: Riitta Mustonen
    Parisängyn peitot ovat Ellenin virkkaamat. Makuuhuoneen tapetti on tehty digitaalisesti vanhan mallin mukaan.
    Parisängyn peitot ovat Ellenin virkkaamat. Makuuhuoneen tapetti on tehty digitaalisesti vanhan mallin mukaan. Kuva: Riitta Mustonen
    Svinhufvudit ostivat Kotkaniemen Alfred Thomenin perikunnalta vuonna 1908. Talo on rakennettu 1800-luvun lopulla.
    Svinhufvudit ostivat Kotkaniemen Alfred Thomenin perikunnalta vuonna 1908. Talo on rakennettu 1800-luvun lopulla. Kuva: Riitta Mustonen
    Kotkaniemen emännät pitivät yläkerrassa täysihoitolaa.
    Kotkaniemen emännät pitivät yläkerrassa täysihoitolaa. 
    Kuva: Riitta Mustonen
    Kuva: Riitta Mustonen
    Kuva: Riitta Mustonen

    Kyllä kannatti taistella. Kotkaniemi-säätiön puheenjohtaja Hilkka Suoanttila hyrisee tyytyväisyyttä. Kotkaniemen kotimuseon ovi on käynyt tiuhaan koko alkukesän. Vierailijoita on ollut parissa viikossa enemmän kuin entisen museon aikana koko kesänä.

    Pehr-Evind ja Ellen Svinhufvud asuivat Kotkaniemen tilalla kuolemaansa asti. Ukko-Pekka kuoli sotatalvena 1944 ja Ellen vuonna 1953, ja sen jälkeen tilaa pitivät heidän poikansa ja pojanpoikansa.

    Vuosina 2000–2012 Kotkaniemi oli Museoviraston ylläpitämänä museona. Kun Museoviraston kiinteistöomaisuus siirtyi Senaatti-kiinteistöille, Senaatti oli laittamassa ei-strategiseksi luokitellun kohteen myyntiin pariinkin otteeseen.

    Siitä alkoi taistelu, jonka lopputulos on nyt kaikkien nähtävillä.

    1800-luvun lopulla rakennettu maalaiskartano hakee vertaistaan. Se seisoo upealla paikalla Kivijärven rannalla. Näkymät järvenpuoleisista ikkunoista ovat kuin maalauksia, kun järvimaisema väreilee vanhojen ”vedettyjen” ikkunalasien takana.

    Sisällä kaikki on nyt niin kuin oli Ukko-Pekan ja Ellenin aikana. Kuistin vihreällä pöydällä on vuoden 1918 Helsingin Sanomat ja ikkunoissa samanlaiset verhot kuin aikoinaan Ellenin virkkaamat.

    Salissa silmään pistävät iso punainen matto ja muhkea karhuntalja. Maton Ellen kutoi presidentinlinnassa, jonne hän oli vienyt kangaspuut. Karhuntalja on ostettu Siperiasta, kun Ukko-Pekka karkotettiin sinne 2,5 vuodeksi.

    Ellenin ahkera kädenjälki näkyy kaikkialla talossa. Miten ohuella langalla parisängyn peitto onkaan virkattu! Ja kuinka kauniit verhot ovat myös verantahuoneessa, tietenkin Ellenin virkkaamat.

    Makuuhuoneen orvokinsininen kalusto on Ellenin lapsuudenkodista, ja sohvalle on jäänyt emännän viimeinen kudin: keskeneräinen sukka lapsenlapselle.

    Entä sitten tapetit! Ne on teetetty alkuperäisten mallien mukaan. Ennen ei todellakaan aristeltu käyttää värejä ja kuvioita.

    Ruokasalin taulu kuvaa Ellenin posliininmaalauspiiriä, ja vitriinissä on hänen maalaamiaan astioita. Ukko-Pekan työhuoneessa seisoo itse talon isäntä kirjoituspöytänsä takana. Täällä hän auttoi ihmisiä lainopillisissa asioissa toimiessaan Lappeen tuomiokunnan kihlakunnan tuomarina. Tuomiokunta oli tuolloin Suomen suurin.

    Museokäynnille kannattaa ehdottomasti pyytää opas, sillä niin paljon hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita taloon liittyy. Toki paljon näkee itsenäisestikin kiertämällä.

    Hilkka Suoanttila toivoo, että Kotkaniemessä käynti ei jäisi vain yhteen kertaan. Museossa pidetään vaihtuvia näyttelyitä ja kahvilassa voi pistäytyä, vaikkei museolippua ostaisikaan. Puutarha on tänä kesänä vasta kasvunsa alussa, mutta vuosien myötä siitä tullee ihana.

    Myöhemmin on tarkoitus raivata Ukko-Pekan ampumarata niin, että siellä voisi harjoitella esimerkiksi laserammuntaa.

    Saunarantaan on vielä tänä kesänä tulossa pieni laituri, ja suuremmasta on jo suunnitelmat valmiina, mutta rahoitus puuttuu.

    Kotkaniemessä on myös kaksi kokoushuonetta, Siperia ja Käräjätupa, joita voi vuokrata. Täysihoitoon ei enää pääse, mutta yläkerrassa kannattaa käydä katsomassa Sirkka Svinhufvudin sisustama täysihoitohuone.

    Kotkaniemi

    Itsenäisyydentie 799 a

    54530 LUUMÄKI

    www.kotkaniemi.fi

    FAKTA

    Kotkaniemi

    Pehr Evind ja Ellen Svinhufvud ostivat Kotkaniemen Luumäeltä vuonna 1908. 100 hehtaarin tilalla oli 20 ha peltoa ja lypsykarjaakin 1970-luvulle asti.

    Kaikki Kotkaniemen emännät pitivät talossa täysihoitolaa. Ellenillä oli myös kanoja, kaneja, kettuja ja jopa karaku-lampaita.

    Museoviraston alaisena museona vuosina 2000–2012.

    Luumäen kunta, P. E . Svinhufvudin muistosäätiö ja Svinhufvud af Qvalstad sukuyhdistys yhdessä perustivat Kotkaniemi-säätiön 2013 ja taistelivat tilan tulevaisuudesta.

    Senaatti-kiinteistöt remontoi tilan vuosina 2016–18. Kustannukset olivat noin 2,5 miljoonaa euroa.

    Museo avattiin toukokuussa 2018.

    Kotkaniemen kotimuseo & Kahvila Ellen, avoinna elokuun loppuun asti ti-pe klo 11–18, la 10–15, su 12–16. Muulloin tilauksesta.

    Suljettu juhannusviikonloppuna.

    Kotkaniemi

    Pehr Evind ja Ellen Svinhufvud ostivat Kotkaniemen Luumäeltä vuonna 1908. 100 hehtaarin tilalla oli 20 ha peltoa ja lypsykarjaakin 1970-luvulle asti.

    Kaikki Kotkaniemen emännät pitivät talossa täysihoitolaa. Ellenillä oli myös kanoja, kaneja, kettuja ja jopa karaku-lampaita.

    Museoviraston alaisena museona vuosina 2000–2012.

    Kotkaniemi-säätiö perustettiin vuonna 2013. Se taisteli yhdessä Luumäen kunnan ja Svinhufvudien sukuyhdistyksen kanssa tilan tulevaisuudesta.

    Senaatti-kiinteistöt remontoi tilan vuosina 2016–18. Kustannukset olivat noin 2,5 miljoonaa euroa.

    Museo avattiin toukokuussa 2018.

    Kotkaniemen kotimuseo & Kahvila Ellen, avoinna elokuun loppuun asti ti-pe klo 11–18, la 10–15, su 12–16. Muulloin tilauksesta.

    Suljettu juhannusviikonloppuna.

    Kuva: Riitta Mustonen
    Kuva: Riitta Mustonen