”Pitäisi ilmeisesti herätellä kuolleista” – Lainhuudon virhe kuohuttaa Kukkolankoskella

Pekka Kangas omistaa osan tilasta, jonka koskiosuutta ei koskaan myyty valtiolle. Nyt hänen pitäisi pystyä todistamaan saantoketju, jonka myötä osuus kuuluu tilalle. Kuva: Kai Tirkkonen

Kukkolankosken kalastusoikeusriitaan liittyy myös valtiolle myönnettyyn lainhuutoon liittyvä virhe.

Vuonna 2010 koskitilaa hallinnoiva Metsähallitus (MH) haki lainhuutoa sadan prosentin omistusosuuteen. Lainhuuto myönnettiin, ja lainhuutorekisteriin kirjattiin valtio kosken ainoaksi omistajaksi.

Todellisuudessa omistusoikeus ei ole koskaan kuulunut kokonaan valtiolle. Vuonna 1917, kun konsuli Einar Åström solmi kauppoja, osa kylän tiloista jätti koskiosuutensa myymättä.

Oikea omistusosuus selviää useista eri asiakirjalähteistä. Esimerkiksi Valtion koskivoimatoimiston vuodelle 1924 päivätyssä kirjeessä todetaan seuraavaa:

Kukkolankosken koskitila N:o 22 Kukkolan kylässä. Valtio omistaa nykyään 0,73847 manttaalia. Yksityiset 0,06153 manttaalia. Yhteensä 0,80000 manttaalia. Koskitila omistaa yhteensä 55,83 hehtaaria vesialuetta Tornionjoessa.

Prosenteiksi muutettuna valtion osuus on 92,31 ja yksityisten 7,69 prosenttia.

Näitä osuuksia ei ole koskaan myyty.

Virheellistä lainhuutoa on kuitenkin lainattu useaan otteeseen Kukkolankosken koskiriidassa viranomaisten perusteluissa.

Maamittauslaitoksen (MML) ja MH:n paikallisille lähettämissä kannanotoissa ja hallintopäätöksissä on toistuvasti kerrottu, että valtio omistaa lainhuutorekisterin perusteella koko kiinteistön.

Asiavirheen seurauksena nekin tilat, jotka eivät koskaan myyneet osuuttaan koskeen, ovat menettäneet sen korvauksetta valtiolle.

Tornionjoessa virtaava Kukkolankoski myytiin vuonna 1918. Osa tiloista jätti osuutensa itselleen, mutta lainhuutorekisterin virheen vuoksi kosken ainoaksi omistajaksi merkittiin valtio. 

Pekka Kangas omistaa osan Kukkolan vanhasta tilasta, jonka koskiosuutta ei myyty sata vuotta sitten.

MH:lle myönnetyn lainhuudon jälkeen Kangas on hakenut itselleen lainhuutoa omistuksensa turvaamiseksi.

Lainhuutorekisteriä ylläpitävän MML:n mukaan Kankaan tulisi esittää saantokirja, josta selviävät hänen omistamansa koskiosuudet. Lisäksi hänen tulisi esittää saantoketju koskitilan muodostamisesta omaan saantoonsa asti.

Kankaan esittämät kauppakirjat eivät ole MML:n mukaan riittäviä perusteita lainhuudon myöntämiselle, sillä niistä ei käy ilmi Kankaan omistamaa osuutta koskitilasta.

Koska koskiosuuksia omistavat yksityishenkilöt eivät ole MML:n mukaan voineet osoittaa Metsähallitusta parempaa näyttöä omistuksestaan, lainhuudon virhettä ei ole ryhdytty korjaamaan.

Kankaan mielestä tilanne on kohtuuton.

”Jos en pysty näyttämään omistuksen siirtymistä minulle, tilaan kuuluva koskiosuus siirtyy Metsähallitukselle ilman lunastusta tai korvausta. Tässä pitäisi ilmeisesti herätellä kuolleista niitä ihmisiä minun saantoketjussani, jotka kaupat ovat tehneet.”

Kukkolankosken koskitila muodostettiin vuonna 1924 tehdyssä lohkomistoimituksessa. Pekka Kankaan mukaan sellaista toimitusta ei kuitenkaan ole tehty, jossa hänen tilansa osuus olisi erotettu valtiolle.

MML:n maanmittausneuvos Markku Markkula kertoo MT:lle, että myymättömät osuudet olisi pitänyt lainhuudattaa lohkomisen jälkeen.

”Lohkomisen jälkeen on jäänyt osuuksia, joihin ei ole kellään lainhuutoa. Tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, jos suurimman osuuden omistaja voisi ne lunastaa. Olen tältä kohdin esittänyt lainsäädännön tarkistamista”, Markkula sanoo.

Hänen mukaansa lain tulisi määrittää, kenelle lainhuudattamattomat murto-osat kuuluvat, kun ne tulevat juridisen prosessin kohteeksi.

Pertti Ylihurula on koettanut useaan otteeseen saada virheellisen lainhuudon muutetuksi. Kesäkuun puolivälissä virhe viimein korjattiin. Kuva: Kai Tirkkonen

Kukkolan koskiasioita ajanut Pertti Ylihurula on ollut useita kertoja yhteydessä Maanmittauslaitokseen virheellisen lainhuudon korjaamiseksi.

MML on ilmoittanut, että lainhuudon purkaminen vaatisi koskitilan omistajan eli Metsähallituksen suostumusta.

Kun sellaista ei ole saatu, MML on vedonnut lakiin, tarkalleen ottaen Maakaaren kahdeksannen luvun ensimmäiseen pykälään. Sen perusteella virheellistä lainhuutoa ei voida purkaa ilman MH:n suostumusta.

Lokakuussa 2021 Ylihurulan lähettämä körjauspyyntö ei saanut MML:ssä aikaan toivottua lopputulosta.

Asiasta järjestetyssä kuulemiskokouskessa lainhuudon sanottiin olevan oikein myönnetty. Annetiin myös kirjalliset perustelut:

"Lainhuutoratkaisun purkaminen ei myöskään edistäisi lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin selkeyttä ja luotettavuutta. Maanmittauslaitoksen keskushallinto katsoo, ettei kysymyksessä muutoinkaan ole tilanne, johon yleisen edun vuoksi tulisi puuttua."

Toukokuussa 2022 vastaus olikin toisenlainen. Ylihurula oli pyytänyt lainhuutorekisterin asiavirheen korjaamisesta taas kerran. Nyt Metsähallituksen lakiosasto kuitenkin kertoi Maanmittauslaitokselle, että asiavirheen korjaamista ei vastusteta.

Kesäkuussa Ylihurula sai Maanmittauslaitoksen lakiosastolta viestin. Asiavirheen korjaamista käsitellyt kirjaamislakimies lähetti asian päätösasiakirjan, jonka mukaan virheellinen rekisterimerkintä on nyt korjattu.

Miksi mieli yllättäen muuttui?

Metsähallituksesta kerrotaan MT:lle, että kyse ei ole muuttuneesta kannasta. Lainhuudon purkuprosessin ja asiavirheen korjaamisen sanottiin olevan eri asioita.

Lue myös:

Pohjoisen joilla kiehuu – Uusi laki saattaa romuttaa satavuotisen oikeuden

Video: Kukkolankosken lippokalastus on satavuotista kulttuuria ja perinnettä, jolle tahdotaan myös Unescon tunnustus