Kirja-arvio: Menestyvä nainen ja hänen miehensä

Kaari Utrio ja Kai Linnilä kuvattiin MT:hen syksyllä 2009 juttusarjaan, joka koski yhdessä työskenteleviä pariskuntia. Kuva: Jaana Kankaanpää

Poliittisesti Kaari Utrio on äkkiseltään helppo tapaus. Toisen polven sosiaali­demokraatti on toiminut sekä kunnanvaltuutettuna että presidentin valitsijamiehenä.

Toisaalta Utrio joutuu koko ajan muistuttamaan olevansa sitoutumaton. Se on sekä oman työn kannalta välttämätöntä että puolueen etu.

Naistenkirjallisuudella, kuten jännityskirjallisuudellakin, on omat järkähtämättömät lakinsa. Kirjailija ei voi niistä poiketa, jos aikoo säilyttää lukijansa.

Simo ­Hämäläinen ja Pirkko ­Arhippa lastasivat dekkareihinsa niin paljon yhteiskunnallista julistusta, että loppu­tulos vaikutti tympeältä. Toisella laidalla Mauri Sariolan paatos rajasi hänen viimeisinä vuosinaan lukijakuntaa.

Kaari Utrio haistoi naisliikkeen vahvan nousun. Kustantajan epäilyistä huolimatta hän hypähti sen keulaan, ja painokoneet jylisivät iloisesti.

Politiikkaa monin verroin ratkaisevampaa hänen menestykselleen lienee lahjakas aviomies. Kai Linnilän alituisesti vaihtuvat, mielikuvituksen rajattomuutta osoittavat puuhastelut tekevät hänestä elämäkerran ylivoimaisesti kiinnostavimman henkilön.

Elämäkerran perusteella Utrion kirjoille on ominaista tarkasti suunniteltu, vauhdilla etenevä juoni. Tapahtumat on sijoitettu usein kaukaisiin aikoihin ja paikkoihin. Henkilöt voivat käyttäytyä eläimellisten vaistojensa varassa ilman myöhemmän sivistyksen turmelevaa vaikutusta.

Luonteenomaista on yksityiskohtien niin tarkka selvittäminen kuin se järkevästi on mahdollista.

Kaari Utriota on pakko verrata Mikko Alataloon. Ei siksi, että molemmilla on valokuvissa pörheä tukka, hassut silmälasit ja leveästi naurava suu tai että molemmilla on poliittisia sivuharrastuksia.

Mutta molemmat työmyyrät saavuttivat yleisön vahvan luottamuksen ja vihdoin julkisen tunnustuksen. Ja molempia Helsingin vasemmistolainen kulttuurieliitti katsoo nyrpeästi nenänvartta pitkin.

Lue muita MT:n kirja-arvioita