Huoltovarmuus ja ruokaturva ovat tärkeitä teemoja kenttäpiispa Pekka Särkiölle. Hän käsittelee aihetta myös ensimmäisessä Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan.
Pekka ja Riitta Särkiön perheessä ollaan melko omavaraisia. Jauhot haetaan myllystä ja leivät tehdään omassa leivinuunissa. Kaksikerroksisessa 1950-luvun rintamamiestalossa Lahdessa on puulämmitteinen liesi ja varaava takka.
Myös Särkiön vaimo Riitta on pastori ja kotoisin maatilalta. Talossa ei olla kännykän varassa, sillä alakerrassa on toimiva lankapuhelin.
"Kännykkä saattaa jäädä äänettömälle, mutta lankapuhelimen pirinän kuulee aina."
Särkiön isän puolen suku on kotoisin Padasjoelta. Kenttäpiispa hoitaa mehiläisiä ja vaimon kanssa he kasvattavat Lahdessa palstalla vihanneksia sekä juureksia, kuten perunoita, porkkanoita ja sipulia.
"Olen järkivihreä. Ymmärrän hyvin alkutuotannon realiteetit, koska olemme viljelleet 30 vuotta pääosan juurikkaistamme. Viime kesän sato oli ensimmäistä kertaa täydellinen katastrofi, ja perunat loppuivat jouluun mennessä."
Vaikka Särkiöt asuvat vain kolmen kilometrin päässä Lahden keskustasta, tunnelma on maaseutumainen. Pihan perällä kolumnisti kasvattaa hämäläisiä maatiaiskanoja.
"On valittava tarkasti sellaisia kukkoja, jotka eivät ole aggressiivisia. Entinen johtajakukko, nyt 7-vuotias Augusto on esiintynyt kanssani pääsiäisnäytelmässä Pietarin hiilivalkealla Lahden kaduilla.
Kanoilla on vahva taju läheisistä suhteista, mikä jatkuu läpi elämän. Tehomaataloudessa tämä ei luonnollisestikaan tule esiin, Särkiö sanoo.
Pekka Särkiölle oli nuoresta asti selvää, että hän hakeutuu papiksi tai sotilasuralle. Isä Hannu Särkiö on kenraalimajuri evp, ja Pekka kasvoi varuskunnissa Sodankylässä, Turussa ja Santahaminassa.
Kristillinen vakaumus tulee myös kodin perintönä. Perheessä luettiin ilta- ja pöytärukoukset sekä käytiin partiossa, pyhäkoulussa ja poikakerhossa. Perinne jatkuu, sillä Riitta pitää maanantaisin pyhäkoulua.
Särkiön mielestä perinteiset arvot, koti, uskonto ja isänmaa, ymmärretään nykyään usein väärin.
"Koti tarkoittaa tänään läheisiä ihmissuhteita, uskonto itselle tärkeää vakaumusta ja isänmaa hyvinvointivaltiota, joka pyrkii tarjoamaan kaikille ihmisille hyvän elämän kehdosta hautaan. Menetämme paljon, jos tämä turvallinen elämänkehys rikkoutuu."
Sielultaan Särkiö on edelleen seurakuntapappi. Hän teki pitkän uran seurakuntapastorina Lahdessa ennen siirtymistään kenttäpiispaksi 2012.
Kenttäpiispa on Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen hengellistä työtä johtava viranhaltija. Särkiötä huolestuttaa henkisen kriisinkestokyvyn heikkeneminen mistä osaltaan kertoo, että enää 65 prosenttia miesikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen.
"Jos elämässä ei ole joutunut kertaakaan tilanteeseen, että pitää yrittää viimeiseen saakka, on vaikea pärjätä työelämässä. Siellä tarvitaan samaa sinnikkyyttä kuin armeijassa."
Iso joukko suomalaisia nuoria miehiä on syrjäytymässä työstä, koulutuksesta ja parisuhteesta. Kenttäpiispan mukaan mielenterveys- ja päihdeongelmat kasaantuvat samoille ihmisille.
"Meillä on yhä vähemmän niitä, jotka maksavat veroja ja pitävät huolta yhteiskunnasta. Ennen kaikkea syrjäytyminen on nuorille henkilökohtainen tragedia."
Särkiö toivoo, että koulussa painotettaisiin enemmän liikuntaa sekä taide- ja taitoaineita, jotta mahdollisimman monet nuoret saisivat onnistumisen kokemuksia.
Varusmiesikäiset nuoret ovat avoimen kiinnostuneita uskonnosta. Särkiön mukaan kristinusko alkaa olla heille jo eksoottista vastakulttuuria, sillä enää kaksi prosenttia suomalaisista lukee päivittäin Raamattua.
Parin vuoden takaisen kyselyn perusteella noin 90 prosenttia varusmiehistä on jonkin uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Evankelisluterilaisten osuus on noin 83 prosenttia. Sen sijaan siviilipalvelusvelvollisista alle 50 prosenttia kuuluu kirkkoon.
"Jostain syystä kirkkoon kuuluminen ja varusmiespalveluksen suorittaminen korreloivat keskenään."
Nuoret tulevat puhumaan sotilaspapille armeijassa esimerkiksi töihin, opintoihin ja seurusteluun liittyvistä huolista, Särkiö kertoo. Joitakin mietityttää, miten he selviytyvät palveluksesta.
Maanpuolustus merkitsee aseen käytön opettelua. Osa pohtii, onko tappaminen oikein.
"Se on ihan oikeutettu kysymys. On kuitenkin tilanteita, joissa on parempi puolustautua aseellisesti, kun vieras hyökkääjä pyrkii vahingoittamaan yhteistä elämää", hän sanoo.
Pekka Särkiö on monipuolinen mies. Hän harrastaa esimerkiksi esteratsastusta, nykyaikaista viisiottelua ja musiikkia. Hän on rakentanut cembalon, jota muut perheen jäsenet soittavat.
Innokas luonnossa liikkuja on kirjoittanut myös useita kirjoja kuningas Salomosta.
Perinteisessä sotilaslajissa nykyaikaisessa viisiottelussa 58-vuotias Särkiö on saavuttanut Masters-sarjan (yli 35-vuotiaat) Suomen mestaruuden 2020. Uinti on viisiottelun vahvin laji, sillä kenttäpiispa oli kouluvuosinaan SM-tason uimari.
Mies kilpailee myös esteratsastuksessa Alvarssin-hevosellaan, jota kutsutaan Timoksi.
"Timo tekee paljon työtä ratsastajan hyväksi eikä pane pahaksi, jos ponnistuspaikka ei ole ihan kohdillaan. Isällänikin oli lapsuudessaan nimikkona Timo-niminen suomenhevonen, joka toimi tykkivaljakkohevosena jatkosodassa."
Särkiö joutui kesällä 2020 somekohuun. Hän kirjoitti Kotimaa24.fi-sivuille blogikirjoituksen, jossa rinnasti matalan syntyvyyden ja perinteisen perhekäsityksen romuttamisen toisiinsa. Kenttäpiispa muun muassa lainasi Veikko Huovisen romaania ja puhui kulttuurimarxilaisuudesta.
Kolumni tuotti peräti 10 000 tviittiä ja 50 000 Facebook-kommenttia, pääasiassa palaute oli kielteistä. Särkiö pyysi nopeasti liian provosoivaa kirjoitustaan anteeksi.
"Palautteessa ei tartuttu siihen, että olin huolissani syntyvyyden romahtamisen syistä ja seurauksista, vaan joihinkin sanavalintoihin."
Särkiö sanoo sokeutuneensa sille, että blogi olisi irrallaan viranhoidosta.
"Olen läksyni oppinut, enkä lähde enää provosoimaan. Maaseudun Tulevaisuuden kolumnit kirjoitan kieli keskellä suuta."
