Äidit ja isät pyrkivät antamaan lapsilleen parasta, mitä kriisitalvena voivat

Pimeydessä loistava valo kertoo uudesta toivosta myös Raamatun evankeliumeissa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Lukemisto|Ihmissuhteet

25.12.202206:00

Kolumni

Pekka Särkiö

Mielessäni on lämmin muisto erilaisesta joulusta. Teimme vaimoni kanssa ilta-askareet navetassa ja annoimme appivanhemmille vähän vapaammat joulun pyhät. Vaimoni oli tottunut lypsäjä, minä hoidin lannan kolaamisen ja parsien kuivittamisen. Tuoksuvat oljet loistivat kultaisina. Niihin oli tallentunut kesän lämpöä ja valoa.

Eläimet tarvitsevat huolenpitoa läpi vuoden joka päivä. Se on sitovaa mutta myös antoisaa. Onhan kyse eläinten hyvinvoinnin turvaamisesta.

Tuttu evankeliumi kertoo joulun tapahtumista, kuinka Maria laittoi vastasyntyneen esikoisensa seimeen, eläinten syöttökaukaloon. Ehkä se oli kallioluolan kivilattiaan hakattu syvennys tai puusta koverrettu ruuhi.

Seimen tuoksuvat oljet tarjosivat lapselle pehmeän makuusijan. Nuori äiti antoi lapselleen parasta, mitä niissä oloissa oli tarjolla: seimen oljet.

Tänäänkin äidit ja isät pyrkivät antamaan lapsilleen parasta, mitä kriisitalvena voivat antaa. Kallistunut sähkö ja ruoka koettelevat raskaasti monien taloutta. Joulusta uhkaa tulla siksi kylmä ja karu. Etenkin köyhille lapsiperheille ja Ukrainassa kärsiville toivoisin tukea ja apua. Lapset kokevat silloin joulun erityisellä tavalla, kun rauha ja hyvä tahto näkyvät ihmisten konkreettisena apuna.

Joulu osuu vuoden pimeimpään aikaan tai oikeastaan pimeän ja valon käännekohtaan. Tuomaan päivästä auringon valo alkaa lisääntyä ja kevät lähestyä. Vanha kansa sanoi, että ”Hyvä Tuomas joulun tuopi”. Näin joulu on lisääntyvän valon juhla.

Myös joulun teksteissä pimeydessä loistava valo kertoo uudesta toivosta ja pelastuksesta. ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”

Jouluevankeliumissa paimenet näkivät Herran kirkkauden ja kuulivat enkeliltä ilosanoman: ”Älkää pelätkö. Teille on syntynyt Vapahtaja.” Jeesus-lapsen mukanaan tuoma valo ei valaise ainoastaan ulkoisesti, vaan sen on tarkoitus sammuttaa toivottomuuden pimeys.

Huolenpidon suunta kääntyy jossain vaiheessa toiseksi, kun lapset ottavat vastuuta vanhemmistaan. Silloin isä tai äiti on kiitollinen heistä, jotka viivähtävät sairaalavuoteella, silittävät poskea ja auttavat ruokailussa.

Myös seimen lapsesta on tullut huolehtija, kaikkien Vapahtaja. Jeesus lahjoittaa pelastuksen ja sisimmän rauhan sitä odottaville. Otto Kotilaisen säveltämä ja Alpo Noposen sanoittama laulu tiivistää seimen sanoman: ”Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä, ne silmiin kalleina kangastaa. Siks´ mieli hellä on kristityllä, kun joulu on – kun joulu on.”