KANSAN SUUSTA Viljava maa, veltto kansa
Mikäli maa, sikäli ruis, sanottiin Ilomantsissa.
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Kuikan suuhun kauraa, käelle hernettä, muistutettiin entisaikojen kylvökalenterissa.
Suomen kielessä voidaan kylvää vaikkapa epäluuloa, riitaa, rahaa tai evankeliumia. Sotakoneet kylvävät kauhua ja kuolemaa.
Kiuruvedellä sanottiin, että ennen mies maansa myö kuin siemenensä syö. Jos siemenet kuitenkin tuli syöneeksi, seurasi ohimenevä köyhyys – toisin kuin huonon naimakaupan yhteydessä. Hankala puoliso, kuusikymmentä katovuotta, sanottiin Japanissa.
Kiinalaisen mukaan kaupankäynti perustuu laskutaitoon, maanviljely siihen, että nousee aamulla aikaisin ylös. Kaikkea muuta voi katua, paitsi varhain nousemista ja aikaista aloittamista, sanoi entinen maaninkalainen.
Kun peltoa on viljellyt kolme vuotta, sitä rakastaa kuin omaa äitiään, sanoi kiinalainen. Joka tätä äiti maata kuokkii, sitä maa ruokkii. Mutta pelkkä kuokkiminen ei riitä: oja on pellon kuningas, sonta sen herra. Ei maa paskaa säikähdä, sanottiin Savonrannalla.
Viljava maa, veltto kansa, yleistää eurooppalainen. Etenkin itä- ja pohjoissuomalaiset voivat nöyrän ylpeästi todeta, että
täällä ollaanrius-
kaa joukkoa.
Kiinalaisen mielestä talon turvaavat ruma vaimo ja pala laihaa maata. Eivätpä ole ainakaan kateelliset anastamassa.
topi linjama
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
