Elokuva-arvio: Hannu Karpo luuli, että Pasilan takana asuu vain landepaukkuja – sai pian huomata kuinka väärässä olikaan

Nykyhetken Hannu Karpo esiintyy dokumentissa lähinnä auton ratissa istuen ja menneitä muistellen. Kuva: Napafilms

Kun Karpolla on asiaa, koko Suomi hiljenee kuuntelemaan.

Toimittaja Hannu Karpo opittiin tuntemaan pitkän uransa aikana tavallisten ihmisten puolustajana. Hän kaivoi esille epäkohdat ja välitti pienen ihmisen hädän päättäjille. Karvalakki tuulessa heiluen hän kiersi ympäri maata vuosikymmenten ajan.

Ari Matikaisen ohjaama Karpo-dokumenttielokuva on kunnioittava kumarrus nyt jo eläkepäiviään viettävää toimittajaa kohti.

Karpo syntyi Helsingissä, eikä lapsena käynyt omien sanojensa mukana Pasilaa pidemmällä. Pasilan takaa saapuneet olivat auttamattomasti landepaukkuja, joiden päässä ei lippalakin lisäksi ollut mitään muuta. Kun työt alkoivat kuljettaa Karpoa tuonne mystiseen maailmaan Pasilan taakse, hän sai huomata olleensa väärässä. Itse asiassa hänen parjaamillaan ihmisillä oli paljon mielessään ja sydämessään.

Dokumentissa sekä Karpo että muut haastateltavat kertovat, että aluksi tavallisten ihmisten mielipiteiden kuulemiseen suhtauduttiin nuivasti. Karpo kiersi maata mikrofoni ojossa. Pian hän alkoi keskittyä yhteiskunnan epäkohtiin aina alkoholin laittomasta myynnistä virkamiesten rikkeisiin. Vihaista palautetta tuli, mutta toisaalta toimittaja sai tavalliset kansalaiset puolelleen.

Martikaisen dokumentti on kiinnostava katsaus menneiden vuosikymmenten Suomeen. Karpoa on haastateltu nykyajassa hänen ajellessa autolla pitkin maanteitä. Mukana on kuitenkin runsaasti nostoja hänen töistään vuosikymmenten varrelta. Lakoniset toteamukset hieman särisevällä filmillä saavat välillä aikaan huvittuneita hymähdyksiä.

Elokuva kertoo Karpon omistautuneisuudesta ja sydämellisyydestäkin, mutta ei silti maalaa Karposta turhan siloista sankarikuvaa. Välillä Karpo tuntuu menevän työssään liian pitkälle, kukaan journalisti ei toivottavasti enää lähde lyömään toista ihmistä työkeikalla.

Kansan äänenä toimiminen vaati myös veronsa yksityiselämän puolella. Kun vuodessa kertyy viitisentuhatta työtuntia, perhe ja oma terveys eivät juuri saa ansaitsemaansa huomiota.

Aika myös ajoin lopulta karvalakkisen Karpon ohi. Työtavat ja maailma muuttuivat niin paljon, että konkari ei pysynyt enää perässä. Silti moni kaipaa edelleen kiperissä tilanteissa edes karvalakin vilahdusta. Jotain lohdullista siinä nimittäin on.

Karpo. Ohjaus: Ari Matikainen. 84 min. Ensi-ilta 25.9.