1990-luku oli jääkiekkokorttien kulta-aikaa – korttilaatikot täyttivät aikoinaan Masi Jukosen vaatekaapin lattiasta kattoon

Masi Jukosen kokoelmissa pelipaitoja oli toista sataa. Nyt jäljellä on vain muutama, joilla on henkilökohtaista merkitystä. Kaikki jääkiekkokortit on myyty. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kiinnostus jääkiekkoa kohtaan alkoi noin 10-vuotiaana. Masi Jukonen pääsi katsomaan ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelua vuonna 1970 ja kokemus oli nuorelle pojalle valtava. Tunnelma katsomossa, valot ja äänet, pelaajien nopeus ja taito, kannustus, ryhmähenki.

Jääkiekon pelaamisen hän aloitti samoihin aikoihin. Samassa juniorijoukkueessa pelasi myös naapurin Jari, jonka kanssa käytiin yhteisillä autokyydeillä harjoituksissa.

Vaikka jääkiekon pelaamisen Masi Jukonen lopettikin yläkoulun viimeisillä luokilla, kiinnostus peliä kohtaan jäi. Naapurin Jari Kurri jatkaa jääkiekkouralla vielä nykyäänkin Jokereiden omistajana.

Kotimaisten purkkakorttien keräilystä Jukonen siirtyi amerikkalaisten jääkiekkokorttien keräilyyn. Keräilyn kohteeksi tuli jääkiekkoilija Mike Modano, joka oli vuoden 1988 Minnesota North Stars NHL-joukkueen ja koko NHL-liigan sen vuoden ykkösvaraus. Jukonen pisti talteen myös Kurrin kuvalla varustetut kortit niin kotimaan kuin NHL-uran ajalta ja muidenkin Jokeri-taustaisten suomalaispelaajien kortteja.

Korttien keräilijöillä oli omat keräilymessunsa, jossa korttivälittäjät eli ”veivarit” vaihtoivat, ostivat ja myivät kortteja. 1990-luvulla hyvä saalis oli kokonainen korttilaatikko, jotta pystyi varmistamaan myös laatikkoon kuuluvien erikoiskorttien saamisen itselleen.

Kun suomalaisia pelaajia pääsi yhä enemmän NHL-liigaan, pikkuhiljaa messut kasvoivat ja paikalla alkoi olla yhä enemmän fanituotteiden myyjiä, joskus jopa jokunen pelaaja oli jakamassa nimikirjoituksia.

1990-luvulla Jukonen vietti jäähallilla tunteja, kun oma lapsi aloitti pelaamisen. Hän oli työnsä ohella järjestysmiehenä jäähallilla ja näki samalla Jokereiden pelejä. Kausikorttikin on ollut viime vuosiin saakka.

Lopulta korttilaatikot täyttivät yhden vaatekaapin lattiasta kattoon. ”Parhaimmillaan kortteja oli noin 250 000 kappaletta ja pelipaitojakin toista sataa”, laskee Jukonen. Jukonen on käynyt USA:ssa noin parikymmentä kertaa katsomassa NHL-pelejä ja kaksi kertaa hän on myös tavannut kiekkoidolinsa Mike Modanon.

Lopulta kerääminen ei enää tuntunut mielekkäältä. ”Keräily oli saavuttanut pisteen, jossa korttisarjojen saaminen valmiiksi ja täydelliseksi tuntui lipuvan liian kauas”, kertoo Jukonen.

Korttisarjoista puuttuivat ne, joita oli painettu vain yksi tai muutama kappale ja omistaja ei niitä myisi kohtuuhinnalla. Viimeistään silloin, kun Mike Modano lopetti pelaamisen NHL-sarjassa Jukonen teki päätöksen kaiken myymisestä.

”Ei se myyminen sitten enää tuntunut pahalta, kun sen päätöksen oli tehnyt”, pohtii Masi Jukonen. Jääkiekon muodostaman tyhjiön täyttivät vanhat autot ja niiden ”roddaaminen”. Rakenteluun liittyy samanlainen pyrkimys täydellisyyteen, kuin korttisarjojen täydentämisessä.