”Maaseudulla lähes joka talosta löytyy jotakin myytävää”, sanoo kolmea vanhan tavaran kauppaa pitävä kauppias Anne Kinnunen

Anne Kinnunen mittaa vanhaa Billnäsin pöytää vakioasiakkaansa Juha Häkkisen kanssa. Kumpikin tunnustaa olevansa hamsteri. ”Mutta käyttöön tämäkin menee”, Häkkinen huomauttaa. Kuva: Eija Mansikkamäki

Löytyykö nurkistasi näitä? Laatulasi kiinnostaa keräilijöitä. Kuva: Eija Mansikkamäki

Vanhat kahvipurkit toimivat käyttöesineinä edelleen. Kuva: Eija Mansikkamäki

Lehtiä annetaan nyt syntymäpäivälahjoiksi. Kuva: Eija Mansikkamäki

Osa keräilijöistä etsii vanhoja ja siistejä, kotimaisia tulitikkurasioita. Kuva: Eija Mansikkamäki

Uuu, mikä paikka!

Tällaisessa toisille iskee jo ovella iso ahdistus, toiset taas tuntevat tulleensa taivaaseen.

Mikä se on? Vanhan tavaran kauppa tietenkin.

Yhtä sellaista pitää Anne Kinnunen. Tai oikeastaan kolmea, sillä yksi Hamsterila on Keravalla, uusin eli kesällä avattu Juvalla ja alkuperäinen Joroisissa Viitostien varressa hotelli Joronjäljen alakerrassa.

”Joroisten puoti on oikeastaan kivoin ja kotoisin, koska se on entisen ravintolan hiukan hämyisissä tiloissa. Mutta monet asiakkaat kiertävät useammissa. Hekin ovat aikamoisia hamstereita”, Anne Kinnunen myöntää.

Juvan kylänraitilla on kiitelty uutta liiketoimintaa. Kinnunen pitää Juvan ja Joroisten puoteja auki vuoroviikoin. Puoliso Eemelin isännöimä Keravan liike on avoinna kesällä alkuviikot ja talvella loppuviikot.

Tänäkin syksyisenä sunnuntaina ovenripa Juvalla käy tiuhaan tahtiin, vaikka Kinnusen mukaan liike on täynnä ”tyhjää”, kun lauantai oli niin vilkas.

No, tyhjä tämä ei kyllä ole: on rukkia, rautasänkyä, taulua, keinutuolia, kaappia, maljakkoa, astiaa, ompelukonetta, tulitikkurasioita, vanhoja ruoka­pakkauksia, kolhuisia penkkejä ja yhdet kahdeksanpiikkiset hirvensarvetkin. Sarvilla on hintaa sata euroa.

Jos haluaa käsityksen oman esineistönsä hinnasta, kannattaa ottaa vaikka kuva ja tuoda se kauppaan. Tavaroista maksetaan 30–50 prosenttia siitä hinnasta, jolla ne myydään eteenpäin. Hintaan vaikuttaa kiertonopeus: mitä kovempi vauhti, sitä parempi hinta.

Kiinnostavaa myytävää kertyy parhaiten kaupungista, vaikka toisin ehkä luulisi. Kaikkein vähiten tarjontaa tulee Joroisista.

Kinnunen kannustaakin maaseudulla asuvia kaivelemaan vinttejään ja aittojaan, sillä niissä piisaa rahanarvoisia aarteita aivan varmasti.

”Maaseudulla lähes joka talosta löytyy jotakin myytävää. Esimerkiksi nämä 1950-luvun emännänkaapit ovat niin kysyttyjä, että tuokin meni kahdessa tunnissa”, Kinnunen kertoo.

Nyt voi olla myös hyvä hetki muuttaa ”roina” rahaksi ennen kuin kaappejaan konmarittavat uudet sukupolvet kippaavat tavarakammossaan tulevat jäämistöt kaatopaikalle.

”Melkeinpä niin, että mitä vanhempi, sen parempi kysyntä”, Anne Kinnunen sanoo esitellen näyteikkunaa.

Ikkunassa on hyvässä järjestyksessä kaikenlaisia aarteita, kuten vanha kuhmurainen penkki, ruosteinen melassitynnyri, kuparipannuja, kahvimyllyjä, piirakkavuokia, Veekoo-kahvirasiaa ja iloisilla pojan kasvoilla kuvitettua Pikajyvä-pakkausta.

Myös 1950–60-lukujen valaisimet, aterimet ja astiat myyvät hyvin. Arabia ja Iittala tekevät kauppansa, mutta ulkomaisilla ei ole arvoa.

Sorsakosken vanhoja teräsaterimia kysytään, koska uudemmat ovat isompaa kokoa lautasten kasvettua. Kysyttyjä ovat myös Hackmanin Lion- ja Skandia-aterimet.

”Ja Iittalan Kastehelmi- ja Ultima Thule -astiat ja Festivo-kynttilänjalat ovat aina muodissa.”

Sisustajat hakevat myös vanhoja ja kolhuisia esineitä, jotka saattavat omassa silmässä näyttää pelkältä rojulta.

Tyypillinen kauppaa kiertävän asiakkaan kommentti on, että ”tämmöinen meilläkin oli”.

Hauska yksityiskohta ovat vanhat sanomalehdet, joita annetaan lahjaksi täysiä vuosia täyttäville. Täälläkin pinon päällä on MT:n vuosikertaa 1940-luvulta.

Osa kerää teemoja: Kinnusella on jemmassa setti, jossa on muutama Marlboro- ja Juva-­aiheinen esine.

Aiempaa hitaammin liikkuu esimerkiksi Arabian vuosilautasia ja Heljä Liukko-Sundströmin seinälautasia.

Sodan jälkeen ihmiset säästivät kaiken, kun säästettävää kerrankin oli. Ja ainahan kaikenlaista voi tarvita.

Nykyisin ihmiset miettivät tarkemmin, mitä hankkivat, ja asunnotkin ovat pieniä.

Hamsterilan asiakkaina pyörähtelee keräilijöitä, mutta myös käyttötavaraa etsitään koteihin.

”Monet asiakkaat ovat vakiokävijöitä, jotka käyvät katsastamassa valikoimaa ja vaihtamassa kuulumisia. Puotien asiakkaat tulevat talviaikaan pääosin noin sadan kilometrin säteeltä, mutta loma-aikoina mökkiläisiä ja reissaajia tulee ympäri maata”, Anne Kinnunen kertoo.

He etsivät jotain kivaa, kuten Varkaudesta tulleet Marja Terttu ja Pertti Puustinenkin. He käyvät katselemassa tarjontaa ja löytävät välillä jälkikasvulleen astioita ja huonekaluja.

Pariskunnan mukaan tarttuu tällä kertaa hyvässä yhteisymmärryksessä vanha Olympia-merkkinen kirjoituskone.

”Emme kerää turhaa romua. Tämä on hyvä löytö, ja tulee omaan kotiimme senkin päälle”, pariskunta visioi.

Seuraavakin asiakas seisoo jo kassalla. Päivää herra, oletteko te hamsteri?

”Taidan vähän olla”, juvalainen Juha Häkkinen tunnustaa. Hän tuli mittaamaan aiemmin ostamaansa Billnäsin tammipuista pöytää. Se on palvellut Kinnusen mukaan aikoinaan rantasalmelaisen kyläkaupan myyntitiskinä.

”Ei ole lastulevyä. Tämä tulee ihan käyttöön, työpöydäksi. Ja nämä ovat hyviä, vanhoja kunnon työkaluja”, Häkkinen esittelee nivelmittaa ja vasaraa. Hän on ammatiltaan seppä, joten työkalulöydöt kelpaavat.

Entä Kinnusten oma koti, miltä se näyttää?

”Eemelin kanssa olemme aikamoisia keräilijöitä”, Kinnunen myöntää.

”Kotimme on sisustettu 1950-luvun tyyliin. Minä olen intohimoinen astiafriikki ja kerään 1950- ja 60-luvun naisfiguureita. Eemeli kerää Kupittaan Saven koirien pienoismalleja.”