Karkkitehti rakentaa makeita taloja

Karkkien lisäksi rakennusmateriaaleiksi sopivat esimerkiksi vaahtokarkit, näkkileivät, suolatikut, popcornit, parsa- ja kukkakaali, hattara, siima ja cocktailtikut. Neljävuotias Aapo Hyökyvaara odottaa vuoroaan valokuvattavaksi. 

Ilmassa tuoksuu popcorn ja sokeri. Paperipusseihin on lastattu mustia lakutiiliä, ontelolaatta-kyltillä varustettuja näkkileipiä, hattaraa, parsakaalia ja suklaapatukoita.

"Suolatikuista saa akselit", tietää yksi poika.

"Näitä saa varmaan myös syödä?" varmistaa toinen.

Olemme Helsingissä Kanttia2-arkkitehtitoimistossa. Tai anteeksi, tänään tämä onkin karkkitehtitoimisto.

Valitsimme tämän pajan, koska olemme ylipäätään kiinnostuneita karkeista.

Ruusa Kääriäinen toivottaa Helsingin Taiteiden yön kävijöitä tervetulleeksi sokeriseen valtakuntaansa.

"Halusimme tehdä jotain sellaista, mikä saisi ihmiset osallistumaan arkkitehtuurin tekemiseen", Kääriäinen kertoo.

Kanttia2:n toimistolle on hankittu kaksikymmentä kiloa makeisia, mutta heti kymmenen minuutin jälkeen täytyy lähteä hakemaan lisää.

"Jos pitäisi heittää varovainen arvio, niin ehkä joka kymmenes karkki menee suuhun", Kääriäinen hymyilee.

Hän toivoo, että karkkitehtuurin avulla ihmisten ennakkoluulot arkkitehtuurin vakavuudesta karisisivat.

"Rakennusalalla arkkitehdit saavat leikitellä kaikkein eniten. Tai voivat ainakin yrittää. Karkkitehtuurissa ei ole onneksi kukaan antamassa budjettia eikä mikään lainsäädäntö rajoita. Tämä on vain unelmointia", Kääriäinen sanoo.

Karkkitehtuuri on Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin kehittämä konsepti, jota on harjoitettu ympäri maata.

Herkkusuut eivät malta pysyä kauaa erossa karkkitehtuuristaan. Elina Järvelä kuvaa luomukset, jotta niistä jää jokin muisto. 

Saksalainen Tamara Friedrich on lomalla Suomessa ja päätyi karkkitehtuuripajaan ystävänsä Leena Julinin kanssa.

"Valitsimme tämän pajan, koska olemme ylipäätään kiinnostuneita karkeista", Friedrich nauraa.

Julinin mukaan kaksikolla ei ollut varsinaisesti mitään odotuksia kun he astuivat sokerihuuruiseen arkkitehtitoimistoon.

"Tämä on vielä hienompaa kuin osasin kuvitella. En pidä itseäni kovin luovana ihmisenä, mutta tämä on upeaa", Friedrich sanoo.

Karkkitehtuurin innostavimpia puolia onkin se, että vierekkäin istuvat ystävykset ovat loihtineet tarjolla olevista karkeista ja muista rakennusaineista aivan erilaiset rakennelmat.

Friedrichin Pariisin Disneylandiin suunnittelema kummajaiskaruselli kohoaa korkeuksiin, kun taas Julinin matalan rantamajan kattona risteilevät vihreät remmikarkit.

Vilma Laaksosen mukaan isä on joutunut auttamaan karkkikarusellin kokoamisessa aika paljon. Etenkin puutikkujen kiinnittäminen luomukseen vaatii tarkkaavaisuutta. 

Toisen pöydän ääressä ahertaa kuusivuotias Vilma Laaksonen. Esikoululainen toimii rakennushankkeen pääkarkkitehtina, isä Mikko Laaksonen avustaa vaikeimmissa rakennusvaiheissa.

Sattumalta Laaksostenkin työpajassa riisikakun päälle on muotoutumassa karuselli.

"Riisikakut ovat vaikeita, vaahtokarkit parhaita", kommentoi nuorempi karkkitehti.

Tyttö on kotonakin innokas rakentelija, mutta karkit tuovat tuttuun puuhaan uutta iloa. Isälle se tarjoaa haasteita.

"Tämä viedään kotiin", Vilma Laaksonen määrää.

Mikko Laaksosen tehtäväksi jää karusellin kuljettaminen ehjänä kotiin asti.