
Tuhoavatko kotilot sinunkin kotiviljelmäsi? Nämä hurmaavat siivekkäät pitävät ahmatit kurissa ‒ katso video
Lemmikkiankat ovat huvittava näky pihapuuhissaan. Ilon lisäksi niistä on myös konkreettisia hyötyjä kotipuutarhassa.
Ankkaystävykset Sable, Sirius Black ja Lucy vilvoittavan vesiastian äärellä. Ankat tykkäävät kastella päätään ja räpiköidä vedessä. Kuva: Saia IkävalkoPerniön kirkonkylällä sijaitsevan rintamamiestalon pihalta kantautuu jos jonkin näköistä kotkotusta ja kaakatusta. Saia Ikävalkon lintulauma tepastelee siellä puuhissaan. Joukkoon kuuluu muutama kukko, seitsemän kanaa ja kolme kalkkunaa.
Eräät siivekkäät vääntävät väkisinkin hymyn huulille – viisijäsenisen ankkaparven vaappuvaa menoa voisi tuijotella loputtomiin.
”Ne ovat lintumaailman koomikkoja”, Ikävalko nauraa.
Hän kertoo, että ankat, kalkkunat ja kanat tulevat hyvin toimeen keskenään, vaikka pientä kuppikuntaisuutta esiintyykin.
”Ankoilla ja kalkkunoilla on selvästi jokin sielunkumppanuus”, Ikävalko valottaa lintujen ystävyyssuhteita.
Ankkojen ja kanojen välillä vallitsee puolestaan hiljainen sopimus, jonka mukaan molemmat pysyttelevät omissa porukoissaan.
Ikävalkon pihalla käy toisinaan melkoinen kuhina. Onneksi ankat, kalkkunat ja kanat tulevat toimeen toistensa kanssa. Kuva: Saia IkävalkoIkävalko viljelee kotipihassaan erilaisia vihanneksia ja juureksia munakoisosta punajuureen. Innokkaalle kotitarveviljelijälle ankat ovat korvaamaton apu, sillä ne pitävät tuholaisten ahnaat hampaat erossa viljelyksistä.
Eräs kiusallinen vieras kotiviljelyksillä ja -puutarhoissa on lehtokotilo. Ne popsivat istutukset suihinsa alta aikayksikön.
Kotilot ovat todellinen vitsaus alueilla, joilla niitä esiintyy. Viriilit nilviäiset lisääntyvät niin runsaasti, että pihanurmella kävellessä kuorten ilkeä rasahtelu säestää jokaista askelta.
Ikävalkon mukaan kotilot ovat pahimmillaan tuhonneet kokonaisia satoja.
Kotiloita torjutaan usein keräämällä ja hukuttamalla, mutta Ikävalko itse pitää konstia turhan raakana. Sen tehokin on kyseenalainen.
Hän on ulkoistanut viljelmiensä kotiloasianhoidon ankoille.
”Ankat ovat luonnonmukainen tapa pitää kotilot ja etanat kurissa.”
Kotilot ovat ankoille luontaista ravintoa, josta ne saavat paljon proteiinia, omega-3:a, vitamiineja ja hivenaineita.
”Ne ovat varsinaista superfoodia”, Ikävalko paljastaa.
Hänen mukaansa ankat imuroivat nokkiinsa kaiken mahdollisen ravinnoksi kelpaavan. Pihanurmikin pysyy siistinä, sillä ankat popsivat nurmea kotiloiden lisukkeena.
Ikävalko kertoo, että enää eivät kotilot hänen pihallaan mellasta. Ankkojen ruokahalu on niin kyltymätön, että kotilo-ongelma saattaa kääntyä päälaelleen. Joissain puutarhoissa kotiloista on tullut pula.
”Kotiloita on sitten tuotu ämpäreillä naapurista.”
Vaikka ankoista on monenlaista hyötyä, Ikävalkolle ne ovat kuitenkin ennen kaikkea perheenjäseniä. Hän ei syö ankkojen lihaa tai munia, vaan hänelle tärkein ankoista saatava hyöty on henkinen.
Hän kuvailee, kuinka arjen stressi ja murheet unohtuvat, kun touhuilee ankkojen kanssa.
”On rikkaus, että saa olla ankkojen seurassa”, Ikävalko toteaa tyhjentävästi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

