Hellan kulmalla Oman maun mukaan
Lapsuudenkotiini tuli 1980-luvulla ulkomaalaista verta, kun isä ja äiti saivat hollantilaisen vävyn. Hollantilaiset ovat hyvin sukurakkaita, joten pian koitti joulu, jolloin koko vävyn perhe tuli meille joulunviettoon.
Laitoimme jouluruuat niin kuin meillä Suomessa on tapana. Iso kinkku ja paljon laatikoita ja rosollia, niin että riittää pyhiksi.
Aattoateria sujui hienosti, mutta kun vielä tapaninpäivänä pöytään kannettiin lipeäkalan lisäksi kinkun ja rosollin rippeitä, hollantilaiset olivat ihmeissään. Pitääkö oikeasti syödä tätä samaa ruokaa? Ette ole tosissanne.
Asuimme Luumäellä eivätkä kaupat olleet auki, joten siihen oli tyydyttävä, mitä etukäteen oli hankittu.
Kymmenisen vuotta myöhemmin Porvoossa tilanne oli lähes sama, mutta silloin lankomies taisi kurvata mäkkärille jo joulupäivänä.
Mitä te sitten jouluna syötte? kysyimme hollantilaisilta.
Ensinnäkin jouluaattoa ei Keski-Euroopassa juhlita, vaan vasta joulupäivää. Silloin katetaan pöytään parasta, mitä on: kaviaaria, ostereita, hanhenmaksaa, sisäfilettä ja samppanjaa. Jouluaterialla herkutellaan oman alueen hienouksilla ja parhailla antimilla.
Siis ihan niin kuin meilläkin. Jouluksi on ennen vanhaan teurastettu porsas ja siitä on riittänyt paras pala koko juhlaväelle. Juurekset ovat parhaimmillaan ja niistä on tehty laatikoita ja rosollia. Riisi oli entisaikaan kallista, mutta jouluksi keitettiin riisipuuro ja sen seuraksi hieno sekahedelmäkeitto.
Kun kaupat olivat kiinni pyhinä, ruokaa varattiin moneksi päiväksi. Se säilyi hyvin talviajan kylmissä tiloissa: kuistilla, porstuassa tai kellarissa.
Niin että maassa maan tavalla. Aikanaan me pääsimme hollantilaiseen joulupöytään, missä kinkku ei ollut kunkku eikä lanttulaatikko tuoksunut. Mutta hyvältä sikäläinen ruokakin maistui rakkaassa seurassa.
Toivotan kaikille maistuvaa joulua, mikä se oma maku sitten onkin!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
