Musiikki oli avioliiton kolmas pyörä
JÄRVENPÄÄ (MT)
Järvenpään taidemuseossa liihottaa vastaan Aino Sibelius täysissä sielunvoimissaan. Meneillään on draamaopastus säveltäjän vaimosta kertovaan näyttelyyn. Ainon rooliin eläytyy näyttelijä Marika Sampio-Utriainen.
”Välillä itken ja kädet verillä kitken. Surut upotan kyynelinä maahan”, hän tunnelmoi.
Puutarhanhoito oli terapiaa Ainolle, joka uhrasi itsensä miehensä työlle.
Näyttelyssä on esillä esineistöä Sibeliusten kotitalon Ainolan yläkerrasta, joka ei ole yleisölle avoinna. Vitriineissä komeilee Ainon koruja ja käsitöitä sekä lasten leluja. Seinillä on suuria mustavalkokuvia perheestä. Aino oli toden totta sievä nainen.
Tarvittaessa hän osasi olla topakka. Kotiopetuksessa olleet tyttäret suljettiin pimeään komeroon, jos he eivät totelleet.
Paikkansa näyttelyssä ansaitsevat myös Eero Järnefeltin maalaukset. Olihan hän Ainon isoveli.
Syvemmän käsityksen Sibeliusten sielunelämästä saa lukemalla kirjan Ihmeellinen olento. Se perustuu Ainon ja Jannen läpi elämän kestäneeseen kirjeenvaihtoon erityisesti Ainon näkövinkkelistä.
Teos piirtää ajoittain synkänkin kuvan nerouden riivaamasta säveltäjämestarista ja hänen vierellään kipuilevasta Ainosta, jolle oli kunnia-asia tukea mistään kaikin tavoin. Aino kasvatti, opetti ja ruokki perheen kaikki viisi tytärtä, kun Janne viipyi juopottelemassa eli viftaamassa, kuten tuohon aikaan sanottiin.
Jos mies oli kotona, piti hänelle suoda ehdoton työrauha.
Vaikeuksista huolimatta Aino koki olevansa etuoikeutettu mahdollistaessaan miehensä säveltämisen.
”Mieheni musiikki on minulle Jumalan sanaa – sen lähde on jalo, ja on ihanaa elää sellaisen lähteen lähellä.”
Janne ymmärsi vaimonsa uhrauksen ja ainutlaatuisuuden. 91-vuotiaaksi eläneen säveltäjän jäämistöstä löytyi vapisevin käsin raapustettu lappu, jossa lukee: ”Aino on suuri.”
Katja Lamminen
Jenni Kirves: Aino Sibelius –
Ihmeellinen olento.
288 sivua. Johnny Kniga.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
