Lohjansaaressa rehottaa hedelmänkasvattajan paratiisi: 300 eri omena-, 45 päärynä- ja 40 kirsikkalajiketta

Fruticetum-hedelmälajipuutarhassa on esimerkiksi noin 40 lajiketta hapan- ja makeakirsikoita, kertoo Meeri Saario. Kuva: Kari Salonen

Omenanviljelyalueena pitkään tunnetulla Lohjalla on myös omenoita ja muita puuvartisia hedelmä- ja marjakasveja esittelevä Fruticetum-hedelmälajipuutarha. Sen ensimmäiset istutukset tehtiin vuonna 2008.

Puutarhan taustavoimana on tutkija ja puutarhakirjailija Meeri Saario. Hänen aloitteestaan syntyneessä hedelmälajipuutarhassa on nähtävillä noin 300 omenalajiketta, 45 päärynälajiketta sekä makea- ja hapankirsikoita noin 40 lajiketta.

Näiden lisäksi puutarhassa on edustava kokoelma Suomessa viljelyssä olevia puuvartisia marjakasveja. herukoita, karviaisia, pensasmustikoita, tyrniä, marjatuomipihlajaa, ja viiniköynnöksiä.

Fruticetumin runsaan neljän hehtaarin pinta-alasta suurin osa on omistettu omenalajikkeille. Jokaista lajiketta on kolme yksilöä. Näin halutaan varmistaa, että näytetarhassa on aina yksilöitä mukaan valituista lajikkeista, joiden kasvutapaan, kukintaan ja hedelmiin kävijät voivat tutustua.

"Suomesta tunnetaan ehkä noin 500 omenalajiketta. Meillä täällä on niistä tunnetuimmat noin 300 lajiketta", Saario kertoo.

"Suuri osa omenoista ja päärynöistä on teetetty Hirvensalmen taimistolla. Rungoiksi on valittu puolikääpiöiviä muotoja. Ajatus oli, että ne tulisivat omillaan toimeen. Jatkossa omenapuut vartetaan Antonovkan siemenrungoille."

Omenapuut on istutettu ryhmiin sen mukaan, ovatko ne perinnelajikkeita, vanhoja lohjalaisia lajikkeita, virolaisia lajikkeita, uudempia viljelylajikkeita, hedelmäruven kestäviä lajikkeita tai venäläisiä lajikkeita.

"Tämä ei ole tarkoitettu tuotantoon. Idea lähti siitä, että Suomessa ei ollut paikkaa, missä ihmiset pääsisivät näkemään täysikokoisia puuvartisia hedelmä- ja marjakasvejamme ja maistelemaan niiden satoa", Saario toteaa.

Fruticetumin tärkeänä tehtävänä on toimia yhtenä suomalaisten puutarhakasvien geenivarojen säilytyspaikkana. Puutarhassa olevista maatiaisomenalajikkeista 30 kuuluu omenan geenivarojen varmuuskokoelmaan. Näitä ovat muun muassa Gallen, Grenman, Kirkniemen Talvi, Sariola ja Valkealan Syys.

"Pohjoismaisten perinnelajikkeiden selvitys on ollut käynnissä jo 1990-luvulta. Kaikissa Pohjoismaissa geenivarat yritetään säilyttää. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa jo useita perinneomenoiden varmuuskokoelmia", Saario toteaa.

Geenivarakokoelman ohella tarhassa on runsaasti muitakin perinteisiä omenalajikkeita, kuten Antonovka, Kelta- ja Punakaneli, Gyllenkrokin Astrakaani, Bergius, Charlottenthal, Huvitus, Lavia, Sokerimiron ja Åkerö. Näistä esimerkiksi Charlottenthalin tiedetään kasvaneen Lohjalla jo 1800-luvulla.

Tarhaan on kasvamassa vielä 4–5 uutta omenalajiketta.

"Mannerheimin Omena, Jägerhorn, Päiväranta ja Viikari ovat vielä kotona kasvamassa, mutta muut saavat olla", Saario linjaa.

Vaikka Fruticetumin lajikkeet ovat pääasiassa niitä, jotka selviytyvät Etelä-Suomen olosuhteissa, omena lajina levittäytyy yhä pohjoisemmaksi.

"Omenapuita on Rovaniemellä ja Sallassa asti ja Oulun korkeudella aika paljonkin. On kestäviä lajikkeita, joita viljellään laajalti, ja sitten pohjoisempana on myös omia kestäviä paikallislajikkeita."

Esittelytarhassa on herukoiden, karviaisten, pensasmustikoiden, tyrnin, marjatuomipihlajan, ja viiniköynnöksen lisäksi myös sellaisia marjakasveja, joita Saarion mielestä jossain vaiheessa voitaisiin ottaa Suomessa viljelyyn.

Esimerkkinä näistä hän mainitsee "minikiivit" eli mantsurian-, kiinan- ja japaninlaikkuköynnökset. Muitakin uusia tulokkaita on kokeilussa.

"Tänä keväänä sain uutuutena marjovan tuomen."

"Olen kerännyt tänne paljon uusia marjalajeja. Esimerkiksi makeapihlajalajikkeita on paljon ja pähkinöitä, vaikka ei tätä tavallista, sitä kun on runsaasti tässä joka puolella ympärillä", Saario sanoo.

Tarhassa kasvaa myös punamarjakanukkaa ja sitruunaköynnöstä.

"Monenlaista marjakasvia on taimina vielä. Voi olla, että kaikki eivät menesty ja sellaisia on, joita Suomessa ei ole kokeiltu. Nyt odotan, miten selviytyy luumun ja aprikoosin risteytys", Saario sanoo.

"Aina jotakin uuttakin keksitään ja toivoisin, että niitä saataisiin myös tänne. Kultaherukan marjova lajike täältä ainakin vielä puuttuu."

Metsämarjoja eli puolukkaa, karpaloa ja metsämustikkaa tarhaan ei ole otettu

"Niin kauan kuin niitä metsästä löytyy, ne on helpompi hakea sieltä kuin viljellä puutarhassa", sanoo puolukanviljelystä väitöskirjan tehnyt Meeri Saario.

Uudet marjat omaksutaan Suomeen Meeri Saarion mielestä varsin hitaasti.

"Yleensä kestää sellaiset 20–30 vuotta ennen kuin uusi marjalaji vakiintuu markkinoille. Hyvä esimerkki on viiniköynnös, jonka menestymismahdollisuuksia epäiltiin aluksi kovasti. Nyt köynnöksiä on paljon."

"Taimistot ovat varovaisia ottamaan valikoimiinsa esimerkiksi marjakasveja. Ihmiset kiinnostuvat uutuuksista, mutta pettyvät, kun niitä ei sitten olekaan myynnissä."

Vaikka taimistot ymmärrettävästi ovat uutuuksien kanssa varovaisia, Saario kertoo, että näytepuutarhan yhteistyö sujuu niiden kanssa hyvin. "Lajike- ja lajiesittely palvelee hyvin heitä."

Kuluva kesä on ollut hedelmä- ja marjakasveille hankala.

"Nytkin pitkä lämmin syksy pelastaisi paljon, ja kasvit pystyisivät kehittämään kukkasilmut ensi vuotta varten", Saario sanoo.

Yksi kesästä kärsinyt laji on viiniköynnös.

"En usko, että niistä kypsyvät kuin kaikkein varhaisimmat", Saario huokaa katsellessaan pariakymmentä tarhassa kasvavaa viiniköynnöslajiketta.

Helppo ponnistus Fruticetumin perustaminen ei ole ollut, vaikka Lohjan seudulla on omenalle suotuisa lämmin ilmasto ja maaperä on kalkkipitoinen.

"Tässä maaperä on liian savinen ja sitä on jouduttu parantamaan ja ojittamaan. Kuoriketta on käytetty paljon, ja ruohosilppua kerätään kasvien tyville", Saario kertoo.

"Tänäkin vuonna kaikki alueelle istutetut uudet taimet on jouduttu kastelemaan, koska täällä on ollut varsin kuivaa", Saario kertoo ja odottelee, että syysistutuksilla päästään helpommalla.

Näytetarha on tiukasti aidattu torjumaan peuroja ja jäniksiä.

"Rusakot pääsevät usein jostakin sisälle tekemään tuhojaan. Peurat eivät tänne onneksi ole aidan yli päässeet. Nehän söisivät kaiken."

Fruticetumin toiminnasta vastaa sitä varten perustettu yhdistys.

Pienimuotoisesta toiminnasta johtuen näytetarha ei ole jatkuvasti avoinna. Vierailumahdollisuuksia on keväällä kukinta-aikaan ja elo-syyskuussa kun sato valmistuu. Alan ryhmillä on erikseen mahdollisuus sopia vierailuista.