Kasvatus kansainvälisyyteen maaseudun opettajan elämäntyönä
Pentti Vänskä Tuula Penttisen mielestä aito kansainvälisyys tarkoittaa halua ottaa selvää toisista kulttuureista ja ymmärtää niitä. Kuva: Viestilehtien arkistoSarja päättyy tähän.
PIELAVESI (MT)
Tuula Penttinen on tehnyt opettajana pitkän uran kansainvälisten asioiden parissa. Hän työskenteli Pielaveden lukiossa kuvaamataidon lehtorina ja opetti myös psykologiaa vuosina 1970–2005.
Pohjoissavolaisella Pielaveden lukiolla on ollut kansainvälistä yhteistyötä jo 1970-luvun alusta asti, lähinnä Pohjola-Nordenin välityksellä muihin Pohjoismaihin. Kiinteäksi osaksi lukion toimintaa kansainvälisyys tuli EU:hun liittymisen jälkeen 1990-luvun puolivälissä.
”Jäsenyyden jälkeen lukiomme toteutti EU-tuilla muiden muassa Lingua E -projektin Antwerpeniin. Myöhemmin 1990-luvulla hakeuduimme vuosia jatkuneeseen läheiseen yhteistyöhön saksalaisen Europahaus Aurichin kanssa.”
Monet Pielaveden lukiosta ylioppilaaksi kirjoittaneet viettivät kirjoitusten jälkeen vuoden Saksassa töissä European Volunteer -ohjelmassa. Myös Keski-Euroopasta tehtiin vastaavia vaihtoja Suomeen.
Vuosituhannen taitteessa Pielaveden lukio oli kansainvälisessä verkostoitumisessa aikaansa edellä. Lukiossa oli jo tuolloin mahdollisuus kommunikoida suoraan Keski-Eurooppaan chatin ja videokokousten välityksellä.
Ohjenuorana Penttisellä on ollut, ettei maaseudulla asuminen saa rajoittaa nuorten kansainvälistymistä.
Nykynuoret ovat hänen mielestään huomattavasti kansainvälisempiä kuin edelliset sukupolvet.
”Aiemmin kansainvälisyys ei ollut samalla lailla itsestään selvää. Kun aloin puuhata kansainvälisten projektien parissa 1990-luvun vaihteessa, internet oli vasta tulossa ja matkapuhelimet nuorisolla harvinaisia.”
Penttinen antaa suuren arvon maaseutumaiselle miljöölle kasvuympäristönä.
Toisaalta hän myös uskoo, että ihmisen on hyvä välillä asua muuallakin ja hakea vaikutteita toisaalta.
”Olen aina sanonut omille lapsilleni, että muuttakaa pois ja nähkää maailmaa. Sen jälkeen voi palata takaisin vaikka Pielavedelle, jos siltä tuntuu”, Penttinen sanoo.
”Halusin tuoda tänne Suomen maaseudulle sitä, mitä olen itse nähnyt maailmalla.”
Penttisen mielestä vanhemmat lähtevät usein liikaa siitä olettamuksesta, että kyllä koulu hoitaa.
”Haluaisin tarjota myös vanhemmille etuoikeuden olla mukana lastensa elämässä.”
”Ajattelen tämän pitkälti kansalaisvelvollisuudeksi. Joku toimii järjestöissä, toinen urheiluseuroissa. Tämä on oma tapani kantaa korteni kekoon”, Penttinen kertoo.
Kansainvälisyyskasvatus on Pielaveden lukiossa olennainen osa koulun toimintaa ja imagoa. Se kuuluu valinnaisena kurssina lukion opintosuunnitelmaan.
Entinen opettaja korostaa mielellään kansainvälisyystoiminnan kasvatuksellista tehtävää.
”Aito kansainvälisyys tarkoittaa sitä, että halutaan ottaa selvää toisista kulttuureista ja ymmärtää niitä. Kun ihminen näkee erilaisia tapoja elää, laajentuu oma katsantokanta samalla.”
Oman roolinsa kansainvälisen toiminnan veturina hän kuvailee olleen kohtauspaalu nuorille.
”Pyrin siihen, että nuoret kokoontuivat ympärilleni ja löysivät samanhenkistä seuraa. Sitten asteittain vastuuta saattoi siirtää nuorille itselleen, ja itse liikahtaa sivummalle ringistä.”
Kun Penttinen jäi vuonna 2005 eläkkeelle, opettajakollega jatkoi työtä lukiossa kansainvälisten asioiden parissa. Hän on yksi Penttisen vanhoista oppilaista.
Kansainvälinen toiminta on kantanut hedelmää. Koulun jälkeen monet oppilaat ovat opiskelleet ulkomailla ja kansainvälinen ystäväverkko on laaja.
Tuula Penttinen sai innoituksen liikkuvaan elämäntapaan ja matkusteluun jo lapsuudenkodissa.
Sedät ja tädit olivat koulutettuja ihmisiä, jotka matkailivat ulkomailla aikana, jolloin se oli varsin epätavallista.
”Lapsuudestani muistan Kerttu-tädin kortit Caprilta ja Nizzasta.”
Usko koulutukseen ja sivistykseen on kannatellut Penttisen elämäntyötä opettajana.
”Aviomiehen tuki ja kannustus on ollut edellytys sille, että maalaistalosta on voinut lähteä parinkin viikon reissuille nuorten kanssa.”
”Aineellinen omaisuus on katoavaista. Henkistä rikkautta ei voi koskaan ottaa pois.”
JUKKA KOIVULA
Me
annamme
lasten-
lapsillemme
täällä juuret.
Ne pysyvät,
vaikka mitä
tapahtuisi.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
