Lauantaisaunan paikan määräsi ennen vanhaan Naapurilähiö, nyt sen tekee sähköpörssi
Sähkönsäästöstä on tullut kansanhuvia, johon suhtaudutaan kuolemanvakavasti, kirjoittaa Jarmo Hankivaara kolumnissaan.
Kuva: Jarkko SirkiäKun olin nuori – ja siitä on siis hyvin kauan – tv-hitit Lauantaitanssit, Naapurilähiö tai englantilainen potkupallo saneli lauantaisaunan ajankohdan.
Nyt on toisin. Sauna lämpenee, kun ulkona tulee tai on lämmintä ja mieluiten molempia.
Sanomisen ajoittaminen on vain jäävuoren huippu. Pesukone käy ja kuivausrumpu louskuttavat edullisen sähkön aikana. Haudutamme pataruokia, kun se on edullista.
Sähkön hinnan tarkkailusta on tullut kansanhuvia, johon suhtaudutaan kuolemanvakavasti. Päivälehdet tekevät juttuja, milloin kannattaa tehdä ruokaa ja saunoa. Juttuja luetaan, ja hintoja tarkkaillaan kännykästä.
Vaikutukset kulutukseen ovat tuntuvia. Kun lokakuussa pörssisähkön hinta kipusi kipeimmillään 30 senttiin ja päivälläkin 19 senttiin kilowattitunnilta, aamupäivällä kulutusta oli hetkittäin 500 megawattia vähemmin kuin ennustettiin. Vuosi sitten kulutus putosi korkeimmilla hinnoilla jopa tuhat megawattia.
Jotta säästetty energiamäärä hahmottuisi paremmin, niin ydinvoimalamme terävä kärsi Olkiluoto 3 tuottaa sähköä 1 600 megawatin teholla.
Pelkästään kynttilän valolla tietenkään tuollaisia säästöjä ei saa, vaan monenlainen automaatio teollisuudessa ja taloyhtiössä selittävät osaltaan kulutuksen laskua.
Sähkön säästäminen on tietenkin järkevää, ja siitä hyötyy yhteiskunta ja yksilö. Kääntöpuolena on, että näkymätön käsi ohjailee päivärytmiämme. Jos se ei haittaa, niin mikäs siinä.
Sitä paitsi tv:n katsominen ei paljon maksa, ja Naapurilähiö ja Lauantaitanssit ovat jo esihistoriaa.
Kirjoittaja on MT:n toimittajaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
