
Yhden rakastetuimman joululaulumme taustalta löytyy surullinen tositarina
Joululaulujen sanat kertovat vanhoista tarinoista ja perinteistä. Tapahtumat ja tilanteet laulujen taustalla voivat olla jopa traagisia.Helsinki
Sakari Topeliuksen kirjoittaman Varpunen jouluaamuna -laulun taustalla on raskas suru. Kuva: Sirpa JyskePerinteiset joululaulut ovat tuttuja lähes kaikille suomalaisille. Harva kuitenkaan tuntee tarinoita, tekijöitä ja historiaa rakkaimpien laulujen taustalla yhtä hyvin kuin vuosikymmeniä joululauluja tutkinut tietokirjailija ja kirkkomusiikin emeritusprofessori Reijo Pajamo.
”Kuulin aikanaan radiossa keskustelun, jossa kerrottiin joululaulujen taustoista ja innostuin tutkimaan aihetta. Vuonna 1982 tutkimuksen tulokset julkaistiin kirjana Taas kaikki kauniit muistot”, hän kertoo.
Teokseen Pajamo kokosi runsaasti tietoa joululaulujen ja -virsien synty- ja kehitysvaiheista sekä laulujen säveltäjistä ja sanoittajista.
”Joululaulut eivät vain juhlista joulua, vaan ne myös kantavat mukanaan perinteitä ja tarinoita.”
Joululauluja 1970-luvulta asti tutkinut Reijo Pajamo on työskennellyt mm. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston johtajana ja kirkkomusiikin professorina. Kuva: Jarno MelaMonelle rakas ja reippaasta sävelestä tuttu joululaulu, Kello löi jo viisi, on oiva esimerkki perinteiden ja tarinoiden siirrosta.
”Teksti kertoo mielenkiintoisesti kahden entisaikojen lapsen matkasta kotoa joulukirkkoon. He istuvat hevosen vetämässä reessä karhuntaljan päällä istuskellen ja aisakellon helkettä kuunnellen”, Pajamo kuvailee.
Kuvaus on tämän päivän lapsille eksoottinen, kun yhä harvempi käy joulukirkossa ja kun käy, matka taitetaan autolla.
”Laulussa matka päättyy virstan päähän kirkosta, mutta alkuperäisessä runossa kuvataan vielä elävästi, kuinka suuren vaikutuksen lapsiin ovat tehneet kirkon jykevyys, urkujen mahtava sointi ja jouluaamussa raikuvat veisut.”
Iloa pursuavasta laulusta poiketen monet suomalaiset joululaulut ovat sävyltään hieman surumielisiä ja mollivoittoisia.
”Pitää muistaa, että laulut ovat vanhoja ja monet niistä on kirjoitettu 1800-luvulla ankeiden kato- ja nälkävuosien jälkeen”, Pajamo huomauttaa.
”Tunnetuin esimerkki on Sakari Topeliuksen kirjoittama Varpunen jouluaamuna, jonka taustalla on suuri perhesuru. Topelius menetti kolme lastaan aivan pieninä. Traagisin kokemus oli pienen Rafael-pojan kuolema isänsä syliin yksivuotispäivänään.”
Topelius palaa raskaisiin muistoihin runon säkeissä: "En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulin taivahasta."
Varmasti juuri henkilökohtaisen tason ja koskettavuuden vuoksi Varpunen jouluaamuna lukeutuu rakastetuimpiin joululauluihimme.
Lähteet: Kaikki kauniit muistot, Reijo Pajamo (WSOY 1982), Joululaulujen kertomaa, Reijo Pajamo (Repale 2011)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






