Wilma Murto palautti seiväshypyn 44 vuoden tauon jälkeen mitalikantaan – tiesitkö, että sotien jälkeen laji oli Suomen menestynein yleisurheilussa

Maatilalla kasvanut Wilma Murto on Suomen yleisurheilun kirkkain tähti. Kuva: Kimmo Haimi

Wilma Murto nosti seiväshypyn jälleen Suomen seuratuimpien lajien joukkoon Euroopan mestaruudellaan vuonna 2022. Samalla hän katkaisi suomalaishyppääjien 44 vuoden mitalittoman korpivaelluksen. Tänä vuonna MM-pronssille yltänyt Murto on noussut maan yleisurheilun kirkkaimmaksi tähdeksi.

Suomalaisen seiväshypyn historia on täynnä menestystä, värikkäitä persoonia ja kiinnostavia tarinoita. Urheilutoimittaja Teijo Piilosen Suomalaisen seiväshypyn tarinat -kirjaan on haastateltu yli viittäkymmentä urheilijaa, valmentajaa ja muuta laji-ihmistä.

Vuosina 1948–1978 Suomi sai seiväshypystä enemmän arvokisamitaleja kuin keihäänheitosta tai mistään muustakaan yleisurheilulajista. Jakso alkoi Erkki Katajan olympiahopealla Lontoossa 1948 ja päättyi Antti Kalliomäen ja Rauli Pudaksen EM-mitaleihin Prahassa 1978.

Eeles Landström ja Pentti Nikula olivat 1950- ja 1960-luvuilla Suomen yleisurheilun kovimpia nimiä.

Teos nostaa esiin myös unohdettuja sankareita, joista mainittakoon 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Euroopan kärkeen kuulunut Altti Alarotu. Lempinimen ”Jämijärven Chaplin” saanut hyppääjä tunnettiin boheemina, jonka elämässä riitti vauhtia. Entä kuka oli Joppe Lindroth? Harva muistaa seiväshypyn ensimmäistä suomalaista arvokisamitalistia Torinon EM-kisoista 1934.

Antti Kalliomäki oli 1970-luvulla erittäin lähellä olympiavoittoa ja koko ajan lyöntietäisyydellä maailmanennätyksestä. Menestyksekkään poliitikon uran jälkeen julkisuudesta vetäytynyt hyppääjä kertoo kirjassa kilpailleensa koko 1970-luvun kipulääkkeiden voimalla.

Teijo Piilonen: Suomalaisen seiväshypyn tarinat, Docendo 2023, 352 sivua. Teos julkaistaan myös äänikirjana ja e-kirjana.