Olisiko tässä idea teidän kylälle? – Kyläluuta innostaa ja pakottaa kyläilemään

Pentti Sukasen (vas.) ja Jouni Rinteen mielestä kyläily kuuluu perinteisiin. Kuva: Silvi Kaarakainen

Alli on varsinainen kyläluuta. Joutsan Mieskonmäellä sitä ei suinkaan katsota pahalla, päinvastoin. Allin kanssa tohtivat miehetkin kyläillä.

Koirat haukkuvat ruskan värjäämällä pihamaalla. Seinäkello raksuttaa kotoisasti ja kahvinkeitin porisee. Mieskonmäessä Järvenpään tilalla asuva Jouni Rinne kattaa keittiön pöytään pullat valmiiksi. Kahvikupin ääreen asettuu Pentti Sukanen sekä kyläluuta Alli, joka siirtyy kuukaudeksi Rinteen taloon majailemaan ja jatkaa näin matkaansa Mieskonmäen kylällä.

”Eikös kyläluudaksi kutsuttu ennen naisihmistä, joka kiersi talosta taloon juoruamassa?” Jouni Rinne pohtii naisen hahmoksi koristeltua luutaa katsellessaan.

Entisaikaan varsiluuta laitettiin myös oven eteen sen merkiksi, ettei talon väki ole kotona. Luuta ikään kuin symboloi kyläilyä ja sen mahdollisuutta niin ovelle asetettuna kuin kylää kiertävänäkin luutana.

Enää ei Mieskonmäessäkään putkahdeta yllättäen kylään. Nyt vierailukulttuuriin kuuluu suunnitelmallisuus.

Spontaanin kyläilyn katoaminen huolestutti mieskonmäkeläisiä niin, että he päättivät elvyttää kyläilyn perinnettä kyläluudan avulla.

Alli-kyläluuta on mieskonmäkeläisten naisten keksimä ja toteuttama. Kyläluuta pitää siirtää kuukauden välein uuteen kotiin, mikä on innostanut koko Mieskonmäen väen kyläilemään toistensa luona.

Vaikka kyläluuta rinnastuu naisten perinteeseen, eivät miehetkään karsasta sitä, vaan istahtavat nytkin samaan kahvipöytään kyläluudan kanssa.

”Kyläilyyn tarvitaan nykyään aina syy. Jos menet istumaan talon penkkiin noin vain, niin kyllä isäntä rupeaa pian miettimään, että mitä asiaa sinulla on”, Jouni Rinne toteaa.

Kyläluuta antaa syyn kyläilemiseen. Jutut ja uutiset kiertävät kylää edelleen ja niitä välittää myös kyläluudan mukana kulkeva vieraskirja.

Alli ikään kuin kutsuu isäntäväen näytelmään, jossa kotiin saapuu odotettu vieras, ja oma arkipäivän elämänmeno ei jää täysin kodin sisäpuolelle, vaan siitä voidaan jakaa vieraskirjan sivuilla ripaus ystäville ja tuttaville.

Vuodesta 2006 Mieskonmäkeä kiertänyt kyläluuta on ehtinyt kokea jo monenmoista mieskonmäkeläisten elämästä. Vieraskirjan merkinnät tohinasta, hulinasta, huiskeesta ja säpinästä konkretisoituvat lasten syntymäpäiviin, toukotöihin ja vasikoiden erottamiseen lehmistä, jonka aiheuttama ”ammuminen on korvia huumaavaa”. Alli on yksi kyläläisistä ja vierailun ajan myös yksi perheenjäsenistä.

”Vieraskirjan tekstejä on mukava lukea, koska kaikki niitä kirjoittaneet ihmiset ovat tuttuja. Ei tämä onnistuisikaan kaupunkilähiössä, jossa naapurit eivät tunne toisiaan”, Pentti Sukanen sanoo viitaten kyläluudan sääntöihin, joiden mukaan Allia ei saa viedä Mieskonmäen ulkopuolelle.

”Roope-kissa on ihastunut Alliin ja käy hankaamassa selkäänsä hänen ’varpaisiinsa’”, kertoo muuan vieraskirjamerkintä.

”Saapa nähdä millainen meno vallitsee Jounin ja Virpin tuvassa, mielenkiinnolla matkaan taas lähdetään”, Allin mukana kulkevan vieraskirjan viimeinen merkintä kertoo.

Kun kahvit on juotu ja kuulumiset vaihdettu, Alli jää katselemaan syksyn etenemistä Järvenpään oven pieleen.

Mitähän Alli kertoo ensi kuussa?