Monet kesäteatterit sulkevat ovensa tältä vuodelta – "Aika keveällä ruualla pitää elää loppuvuosi, että olemme hyvässä terässä ensi vuonna"

Janne Jämsä Suomen Kiertueteatterista on pohtinut ­livestriimauksien järjestämistä. ”Sekä tekijät että ­katsojat kaipaavat sitä yhteisöllisyyttä, joka teatterissa ­parhaimmillaan tulee. Taidemuotona teatteri on uniikki ja minusta se vaatii live-kohtaamisen.” Kuva: Rami Marjamäki

Pyynikin kesäteatterin katsomo on tyhjä, kuten se tavallisesti näin huhtikuussa onkin. Sen sijaan ei ole tavallista, että katsomo tulee pysymään tyhjänä myös kesällä.

Moni kesäteatteri alkoi perua ja siirtää kesän ohjelmistoaan jo huhtikuun puolivälissä koronapandemian vuoksi. Haaveet lennokkaasta kesäteatterikaudesta haudattiin viimeistään viime viikon keskiviikkona, kun hallitus suositteli perumaan kaikki suuret yleisötapahtumat heinäkuun loppuun asti.

Pienten kesäteattereiden kohtalosta ei ole vielä tietoa, mutta kun suurimpiin katsomoihin mahtuu pitkälti yli 500 henkeä, on ratkaisu monelle teatterille selvä.

Pyynikin kesäteatterissa piti tänä vuonna esittää Ihanat naiset rannalla sekä Maukan ja Väykän kesä -näytelmät.

”Selvitämme parasta aikaa, saadaanko esitys siirrettyä ensi kesälle. Toivottavasti, sillä olemme valmistelleet esitystä viime kesästä lähtien”, kertoo Maukan ja Väukän kesä -näytelmän dramatisoinnista ja ohjaamisesta vastaava Janne Jämsä.

Päätös esityskauden peruuttamisesta oli Jämsästä odotettu ja oikea, mutta silti se harmittaa. Toisaalta lopullisen ratkaisun saaminen epävarmojen viikkojen jälkeen tuntui myös huojentavalta.

Tämän piti olla kolmas vuosi, kun Suomen Kiertueteatteri tuottaa koko perheen esityksen Pyynikin kesäteatteriin. Lipputuloista jää saamatta 100 000 euroa eli kolmannes koko vuoden budjetista. Loppuvuoden tilannetta Jämsä ei vielä uskalla edes arvailla.

”On pakko mennä päivä kerrallaan. Toisaalta nyt kun kesällä on aikaa, täytyy katsoa kauemmas tulevaisuuteen ja miettiä, miten tällaisiin tilanteisiin voitaisiin varautua paremmin tulevaisuudessa.”

Samppalinnan Kesäteatteri Turussa päätti lopettaa harjoituskauden ennen ensimmäisiäkään lukuharjoituksia. Työturvallisuutta ei olisi millään voitu turvata, jos suuri esiintyjäkaarti olisi koottu samaan tilaan.

”Meidän vahva kantamme on, ettei nyt ole oikea aika järjestää tapahtumia. Meidän kaikkien pitää pysytellä kotosalla ja miettiä toinen toisiamme”, Samppalinnan Kesäteatterin toiminnanjohtaja Heikki Sankari sanoo.

Tälle kesälle suunniteltu Mielensäpahoittaja-mussikaali siirrettiin ensi vuodelle. Sankari on iloinen siitä, kuinka moni jo lipun ostanut on halunnut siirtää sitä vuodella eteenpäin. Se luo toivoa tulevaan.

Pelkällä toivolla ei kuitenkaan isoa kesäteatteria pidetä pystyssä. Hyvistä katsojalukemista huolimatta viime vuosi oli Samppalinnan Kesäteatterille tappiollinen. Koska teatteri on yhdistysmuotoinen, se jää myös yritysavustusten ulkopuolelle. Sopivia tukia on yritetty etsiä, mutta mitään ei ole löytynyt.

”Toistaiseksi näyttää siltä, että valtioneuvostolta luvatut kulttuurirahat menevät pitkälti valtion jo tukemiin teattereihin. Toivottavasti meitä ei rangaista siitä, ettemme ole käyneet tähän asti yhteiskunnan kukkarolla. Kun ensimmäistä kertaa näyttää, että menee todella kurjasti, voisi meitä vähän jeesata.”

Yhdistys on yrittänyt keksiä tapoja toteuttaa tapahtumia etänä, mutta varsinaista esitystä ei voida pystyttää ja striimata sen kalleuden vuoksi. Teatterissa on järjestetty suosittuja lauluiltoja, mutta niiden striimaaminen ulkoilmateatterista ei tunnu tarkoituksenmukaiselta.

Pari viime viikkoa ovat olleet erityisen raskaat Suomen Kesäteatterin johtajalle. Heikki Paavilainen soitti itse kaikille 60 ihmisille, jotka olivat tavalla tai toisella mukana Aira-musikaalin tekemisessä. Esitys päätettiin siirtää ensi vuoteen.

”Ne olivat raskaita puheluita, etenkin niiden ihmisten kanssa, jotka jäivät nyt tyhjän päälle. Heillä ei ole tuloja eikä töitä”, Paavilainen sanoo.

Aira Samulinista kertova musikaali vaikutti varsinaiselta hitiltä. Lippuja myytiin ennakkoon sellaisella tahdilla, että ennätyksellinen 50 000 katsojan raja olisi luultavasti rikottu. Se plus Pälkäneen Sappeella esitetty Eino Grönin elämästä kertova Tango D’amore olisi käytännössä tarkoittanut 1,5 miljoonaa euroa.

”Tämän vuoden aikana esitykseen on palanut yli 100 000 euroa, joita ei saada koskaan takaisin. Aika keveällä ruualla pitää elää loppuvuosi, että olemme hyvässä terässä ensi vuonna. Mutta tämä tilanne on maailmanlaajuinen, ei auta jäädä jumiin ja surkutella itseään.”

Paavilaisen mukaan työryhmä aikoo julkaista toukokuussa videolla yhden musikaaliin sävelletyistä lauluista. Livesrtiimauksistakin on ollut puhe, mutta erityisen paljon teatterin ammattilaiset kaipaisivat yleisön edessä esiintymistä.

”Olemme jo ehtineet miettiä, pystyisimmekö tuottamaan jotain millä saisimme näitä ihmisiä työllistettyä, kun tämä tilanne purkautuu.”

Kesäteattereiden ovien sulkeminen tarkoittaa tietysti myös harvinaista kesälomaa kesäteatterin konkareille. Janne Jämsä on kesälomailut viimeksi 15 vuotta sitten, Heikki Paavilainen puolestaan tasan 20 vuotta sitten.

Vaikka kurjasta tilanteesta voi jotain valoisiakin puolia etsiä, kaipaavat kaikki kuitenkin kesäteatterin kulisseihin.

”Ulkomailla ihmetellään aina, miksi kylmässä Suomessa tehdään ulos mitään. Sitä ei voi kukaan muu kuin toinen suomalainen ymmärtää, että istutaan ulkona kesäillassa teatterissa. Se nautinto on tänä vuonna vähällä”, Heikki Sankari sanoo.