Narsistien läheisiä on yllättävän paljon maaseudullakin, kertoo ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Outi Peltoniemi – näistä paikoista voi hakea apua

Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja sielunhoitoterapeutti Outi Peltoniemi työskentelee omassa yrityksessään muun muassa narsistisen vallankäytön uhreiksi joutuneiden asiakkaiden kysymysten parissa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Narsistinen persoonallisuushäiriö ei katso maantieteellistä sijaintia, joten sitä tulee vastaan maaseudullakin. Narsistien uhreja voi tulla vastaan työpaikoilla, oppilaitoksissa, perheissä tai esimerkiksi seurakunnissa, sanoo ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja sielunhoitoterapeutti Outi Peltoniemi Ikaalisista.

Narsistiselle persoonallisuushäiriöiselle ovat ominaisia erilaiset suuruuskuvitelmat itsestään, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöön kuuluu myös ylimielisyyttä, kateutta ja toisten häikäilemätöntä hyväksikäyttöä.

”Paksunahkainen narsisti pyrkii usein tehtäviin ja töihin, joissa häntä ei voi kontrolloida tai kritisoida ja joissa hän saa toimia vapaasti”, Peltoniemi avaa.

Peltoniemen tuoreen kirjan – Pako narsistin otteesta – mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö voi esiintyä samanaikaisesti myös psykopatian kanssa. Psykopaatti ei kykene terveisiin syyllisyyden tunteisiin tai empatiaan vaan ajattelee kylmästi vain omaa etuaan. Lainvastaisetkin keinot ovat tavanomaisia.

Erityisen alttiita narsistin kaltoinkohtelulle ja vallankäytölle ovat lapset. Vaikeiden huoltajuuskiistojen taustalla on usein toisen vanhemman vakava persoonallisuushäiriö, sanoo Outi Peltoniemi. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen

Narsistin uhri alkaa vähitellen uskoa itsestään narsistin syöttämiä valheita, joita hän ei terveessä ympäristössä uskoisi. Epäterveessä tunneilmapiirissä uhri omaksuu itse läheisriippuvaisen ja myös narsistin pelastajan roolin. Taustalla voivat olla vaikuttamassa uhrin omat kokemukset aiemmissa kiintymyssuhdemalleissa, hän sanoo.

”Narsisti siirtää itselleen kestämättömän häpeän ja syyllisyyden uhriin. Narsisti kokoaa ympärilleen oman hovinsa, jonka hän on saanut uskomaan naamioituun todellisuutensa. Tämän vuoksi uhrin on vaikea luottaa, että kukaan voisi häntä uskoa ja hän saattaa kokea voimakasta häpeää avun hakemisesta”, Peltoniemi sanoo.

Paras neuvo narsistin uhrille on puhua niille läheisille ja ystäville, jotka pystyvät suhtautumaan tilanteeseen objektiivisesti ja tuntevat uhrin hyvin. Silloin, jos itse on uhrin läheinen ja herää epäilys narsistisesta kaltoinkohtelusta esimerkiksi parisuhteessa, Peltoniemi kehottaa toistuvasti kysymään läheisen vointia. Se voi saada uhrin avautumaan tilanteesta.

”Perusterveydenhuollossa tilanteen tunnistaminen ei ole helppoa. Se vaatii terveyden- ja sosiaalihuollon pitkäaikaista seurantaa sekä uhrin että narsistin osalta. Seurannan on oltava niin systemaattista ja ammattitaitoista, että narsistin valehtelu ei enää mene läpi.”

Omaa tilannetta ja kokemusta voi Peltoniemen mukaan lähteä purkamaan esimerkiksi neuvolassa, perheneuvolassa tai vaikkapa kouluterveydenhoitajan tai -lääkärin kanssa. Tarvittaessa voi pyytää itselleen ja lapsilleen mahdollisuutta lisätukeen tai erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Myös perusterveydenhuollossa osataan neuvoa, kuinka väkivallan uhan alla on viisasta toimia.

Rikosuhripäivystys, poliisi, ensi- ja turvakotien liitto, Nollalinja ja sosiaalipäivystys ovat paikkoja, joista neuvoja voi kysyä. Jotkut järjestöistä tarjoavat myös tukihenkilöpalveluja. Narsistien uhrit ry:n sivuilta ja Nettiturvakoti.fi sivuilta löytyy myös kattavasti käytännön keinoja avun saamiseen.

Eron jälkeisen vainon ja väkivallan uhreja auttaa Tukikeskus Varjo.

”Tärkeintä on, että uhri saa vähitellen kattavan verkoston. Hän tarvitsee riittävästi tukea antavia ja tilanteen oikein tunnistavia ihmisiä ympärilleen päästäkseen turvaan. Yksin ei pidä jäädä.”

Narsisti hurmaa uhrinsa alkuvaiheessa, minkä tarkoitus on manipuloida uhria, jotta tämä alkaisi käyttäytyä narsistin haluamalla tavalla. Kuvituskuva.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Peltoniemi kritisoi sitä, että oikeusjärjestelmämme osallistuu narsistin harjoittamaan kaltoinkohteluun mahdollistamalla sen huoltajuuskiistoissa. Hänen mukaansa vaikeiden huoltajuuskiistojen taustalla on yleensä toisen vanhemman vaikea persoonallisuushäiriö, jota ei huomata.

”Oikeusjärjestelmän koneistoon joutuminen on aivan kestämätöntä uhreille. Se on kuin pingisottelu, joka vain jatkuu jatkumistaan ilman, että kukaan ottaa kokonaisvastuuta tilanteesta.”

Peltoniemi alleviivaa, että pitäisi olla selkeä menetelmä, jonka avulla narsismi tunnistettaisiin ja kaltoinkohtelu huoltajuusriidoissa estettäisiin välittömästi. Työryhmässä voisivat olla esimerkiksi narsistiseen persoonallisuushäiriöön perehtyneet psykiatrian erikoislääkäri, sosiaalityöntekijät ja asianaja, joka tunnistaa narsistisen kaltoinkohtelun ja sen dynamiikan. Eri viranomaisten pitäisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä toistensa kanssa.

”Mitä kaikkea saataisikaan aikaan, jos narsismi tunnistettaisiin heti: uhrit pääsisivät suojaan kaltoinkohtelulta, narsistille asetettaisiin kollektiiviset rajat ja yhteiskunta välttäisi maksamasta narsistin aiheuttamat hulppeat ja täysin turhat oikeudenkäyntikulut – uhrien kärsimyksestä puhumattakaan.”

Juttua korjattu 15.8. klo 17:21: Lisätty tieto Tukikeskus Varjosta, joka auttaa eron jälkeisiä uhreja.