Alkuperäisrotutuen muutos sittenkin tekeillä MMM:ssä – Juustolayrittäjä: "Virkamiehet on saatava ymmärtämään käytännöt maatiloilla"

Yrittäjä Riitta Saloniemen mukaan alkuperäisrotuja koskevan tukimallin pitää olla sellainen, että se tukee elinvoimaista karjataloutta ja eläinten pitämistä tuotannossa. Kuva: Juha Sinisalo

Kaikki tuotteet kuten esimerkiksi juustot, jugurtit, rahkat ja voi valmistetaan omien vuohien ja lehmien maidosta, kertoo Riitta Saloniemi. Kaikkiaan tuotteita on valikoimissa yli 30. Kuva: Juha Sinisalo

Maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) mietitään parhaillaan, miten eläimen korvaaminen tukivuoden aikana voitaisiin sallia ottaen huomioon EU-asetuksen reunaehdot, kertoo neuvotteleva virkamies Eero Pehkonen MMM:stä.

Pehkosen sanat ovat hyvä uutinen alkuperäisrotujen kasvattajille, erityisesti suomenkarjaväelle. He ovat ankarasti arvostelleet Suomen cap-suunnitelmaan sisältyvää edotusta, jonka mukaan alkuperäisrodun tuen piirissä olevaa eläintä ei saisi tukikaudella korvata. Nykyisessä viisivuotisessa mallissa tämä on mahdollista.

Karjatilan normaaliin elämään kuuluu, että eläimiä joudutaan poistamaan vuosittain esimerkiksi iän tai sairauden takia. Tämä arki on alkuperäisrotujen kasvattajien mielestä unohtunut virkamiehiltä, jotka ovat valmistelleet luonnosta

”Sitä ei ole tarkemmin ehditty ajatella, miten asia käytännössä ratkaistaan. Asia on ollut paljon esillä cap-suunnitelman lausuntokierroksen aikana”, Pehkonen sanoo. Kierros päättyy ensi viikon perjantaina 10.9.

Cap-suunnitelmassa on kyse siitä, miten EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (cap) Suomessa toteutetaan seuraavalla ohjelmakaudella vuosina 2023–2027.

Alkuperäistuen piiriin kuuluvat suomenkarjan kaikki kolme rotua, länsisuomalainen, itäsuomalainen eli kyyttö ja pohjoissuomalainen eli lapinlehmä, sekä suomenvuohi, suomenhevonen ja maatiaiskukot ja -kanat.

Miksi yksivuotinen, korvaavuutta sisältämätön tukimalli tehtiin?

”Sekä tuottajilta että hallinnolta on tullut paljon palautetta, että nykyinen eläinten korvauskäytäntö 5-vuotisessa sopimusmallissa on hankala ja työllistää paljon. Siitä on haluttu eroon”, Pehkonen vastaa.

”Tukiehtojen kiristämistä vastaavasti olemme korottaneet yksikkökohtaista eläintukea nautapuolella. Tilan saaman absoluuttisen tukisumman pitäisi pysyä samana.”

Pehkonen toteaa, että yksilöllisiä tukiehtoja ei voi olla.

”Totta kai me haluamme, että alkuperäisrodut säilyvät ja tulevat tuen piiriin. Yritämme sovittaa yhteen sitä, mikä on hallinnollisesti mahdollista suhteessa tuen tavoitteisiin ja eläintilan arkeen.”

Nykyisen cap-ehdotuksen kritisoijiin kuuluu muun muassa yrittäjä Riitta Saloniemi. Hänen mukaansa esitetty ehdotus on alkuperäisrotujen kasvattamisen surma. ”Mallin pitää olla sellainen, että se tukee elinvoimaista karjataloutta ja eläinten pitämistä tuotannossa.”

Saloniemi pitää yhdessä puolisonsa kanssa Saloniemen Juustolaa Laitilassa. Heillä on länsisuomenkarjaa ja suomenvuohia. Tilalla tukimuutos nipistäisi liikevaihdosta 30–40 prosenttia. ”En ole edes uskaltanut laskea loppusummaa.”

”Tuottajat eivät ole kaikkia muutoksia vastaan. Kyse on siitä, että virkamiehet on saatava ymmärtämään käytännöt maatiloilla. Ei sellaista pidä ehdottaa, minkä seurauksena tiloja lopettaa.”

”Karja on tuottava ja toiminta tällä hetkellä kannattavaa. Jos joutuu juustojen myynnillä kirimään kiinni puuttuvat eurot, vaatii se lisätyöntekijän. Tätä ei maatalouden tulo kestä”, Saloniemi avaa tilansa tilannetta.

Pienissä karjoissa tukimuutoksen aiheuttama lovi tuloissa voi olla niin suuri, että eläintenpito on lopetettava. ”Kun eläimet menevät teuraaksi, ne geenit on menetetty. Geenipankilla ei ole merkitystä, jos ei ole eläviä eläimiä.”

Saloniemen tilalla on alkuperäistuen piirissä 20 länsisuomenkarjanautaa ja 120 suomenvuohta. Kaikkiaan vuohia on 200 ja nautoja 50. Vuodessa poistetaan noin 20–30 prosenttia eläimistä.

Juustolan valmistamat tuotteet tehdään omien lehmien ja vuohien maidosta. Vuodessa kuluu 100 000 litraa vuohenmaitoa ja toinen mokoma lehmänmaitoa. Tuotteita on valikoimissa yli 30.

Toinen tuottajien keskuudessa närää aiheuttanut tukimuutos on, että ainoastaan vähintään kerran poikinut eläin kuuluisi tuen piiriin. Vanhassa mallissa myös hiehot olivat tukikelpoisia.

Eläimen on saanut korvata omalla tilalla kasvatetulla hieholla eli jättää karjaan kaikkien parhaimmat, Saloniemi sanoo. Eläimiä ei ole tarvinnut hakea muilta tiloilta, mikä vähentää eläintautiriskiä.

”Pitää ymmärtää, että tukea maksetaan geneettisestä monimuotoisuudesta ja niistä eläimistä, jotka ovat lisääntymiskykyisiä. Siksi tukiehtona on, että eläimen pitää olla kerran poikinut”, Pehkonen sanoo.

”Ei ole tavoitteiden mukaista maksaa vain siitä, että eläin on astutettu tai siemennetty, mutta poikimisessa on joku haaste.”