Uutistausta: Komission ilmastolaskelmissa on paljon ilmaa – kärsijöitä ovat syyllisen leiman saavat viljelijät

Maatalouden kansalliset ympäristötoimet ovat tähän asti painottuneet vesistöjen tilan parantamiseen sekä maatalousluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Ilmastotoimet ovat saamassa vahvemman painon seuraavalla tukikaudella, joka alkaa vuonna 2023. Kuva: Kari Salonen

”Maatalouden ilmastotoimia on tuettu jo miljardeilla, mutta päästöt eivät olekaan vähentyneet”, uutisoi Helsingin Sanomat 7.9.

”Vuosina 2014–2020 koko EU:ssa tuettiin maatalouden ympäristötoimia runsaalla 100 miljardilla eurolla. - - Vaikka viljelijät on pantu tukien ehtona tekemään monenlaisia toimia, päästö­vähennyksiä ei ole syntynyt”, todetaan itse jutussa.

Lehden tiedot sadan miljardin euron hukkaan valuneista tuista ovat peräisin EU:n tilintarkastustuomioistuimen (ECA) kesäkuussa julkaisemasta erityiskertomuksesta.

Helsingin Sanomien tavoin myös ECA viittaa erityis­kertomuksessaan ainoastaan ilmastopäästöihin eli kasvihuonekaasupäästöihin, ei siis päästöihin yleisesti.

Kuten oheisessa jutussa todetaan, päähuomio Suomen EU-jäsenyysajan tukipolitiikassa ja sen ympäristötoimissa on ollut sisävesien ja Itämeren tilan parantamisessa. Niihin tähtäävät toimenpiteet ovat tulleet vuosien varrella jokaiselle viljelijälle tutuiksi.

Jos EU:n maatalous­rahoituksesta peräti neljännes onkin vuosina 2014–2020 korvamerkitty nimenomaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen, miten koko asia on voinut jäädä suomalaisilla maatiloillakin huomaamatta?

Mistä EU:n tilintarkastus­tuomioistuimen luvut ja niiden pohjalta tehdyt tulkinnat ovat peräisin?

Sadan miljardin euron tuki on saatu laskemalla yhteen viherryttämistuen ja täydentävien ehtojen sekä vapaaehtoisten maaseudun kehittämisjärjestelmien ilmastomenot, kertoo ECA:n erityiskertomukseen perehtynyt neuvotteleva virkamies Vesa Kahilampi maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolta.

Maaseudun kehittämisjärjestelmiin lasketaan muun muassa maatalouden tuetut ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet, luomutuotannon tuet sekä metsityskorvaukset, neuvontakorvaukset sekä ympäristöinvestoinnit.

ECA perustelee tulkintaansa sillä, että ilmastotoimet ovat olleet vuodesta 2014 lähtien yksi yhdeksästä erityistavoitteesta, joiden perusteella komissio arvioi yhteisen maatalouspolitiikan tuloksellisuutta. Tätä varten komissio seuraa cap-toimia, joilla on suurin mahdollisuus edistää ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista, Kahilampi taustoittaa.

Raportin mukaan komissio laski, että suorista tuista kohdentuu ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen 45,5 miljardia euroa ja maaseudun kehittämistoimenpiteistä 57,7 miljardia euroa eli yhteensä 103,2 miljardia euroa kaudella 2014–2020.

Käytännössä komission siis katsotaan kohdentaneen neljäs­osan kaikista tuista nimenomaan ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Koska päästöt eivät ole vuosina 2014–2020 vähentyneet, tuki on mennyt hukkaan.

”Varsin vahvasti sanottu,” luonnehtii Kahilampi ECA:n omassa tiedotteessaankin käyttämää ilmaisua tukien ”korvamerkitsemisestä ilmastonmuutoksen torjuntaan”.

Kahilampi huomauttaa, että myös komissio on luokitellut useimmat toimenpiteet ”monitavoitteisiksi”. Niiden ensi­sijainen tavoite ei läheskään aina ole ilmastollinen vaan suojella esimerkiksi veden ja ilman laatua tai luonnon monimuotoisuutta.

”Jos tutkitaan vesiensuojelu- tai biodiversiteettitoimenpiteen vaikuttavuutta siitä lähtökohdasta, että koko rahalla tulisi saada aikaan ilmastohyötyjä, ei tulos voi olla tehokkuuden kannalta mairitteleva”, Kahilampi korostaa.

Myös tilintarkastustuomioistuin kiinnitti erityiskertomuksessaan huomiota tavoitteiden ja raportoinnin epäsuhtaan. ECA:n mukaan komissio oli liioitellut ilmastotoimiin käytettyä cap-rahoitusta. Komission ilmoittaman 26 prosentin sijaan 18 prosenttia olisi ollut lähempänä todellisuutta.

”Ero johtui pääasiassa täydentävien ehtojen ilmastovaikutusten yliarvioinnista ja siitä, että joidenkin annettujen kertoimien määrittelyssä ei noudatettu varovaisuus­periaatetta”, ECA tulkitsee.

”Komissio myönsi, että joidenkin menojen ilmastovaikutus saatettiin nykyisessä menetelmässä arvioida hieman liian suureksi tai pieneksi.”

Kahilampi korostaa, että toimenpiteiden monitavoitteisuuden ja jäsenmaiden toimenpiteiden kirjon vuoksi on erittäin monimutkaista määritellä sitä, miten suuri osa rahoituksesta kohdistuu ilmastotoimenpiteeseen ja kuinka paljon muihin tavoitteisiin.

”Koko potin lukeminen ilmastotoimenpiteeksi suoraviivaistaa tätä, mutta johtaa harhaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseen käytetyn rahan todellisen määrän osalta.”