Uusilla lajikkeilla voi saada satoisan ja kestävän nurmikasvuston, mutta sekään ei aina auta – ”Hyvä lajike on viimeinen silaus”

Uuden lajikkeen siemenviljely kestää 5–10 vuotta, ennen kuin se on kaikkien saatavilla. Kuva: Markku Vuorikari

Ennen uuden lajikkeen viljelyn aloittamista, Luke testaa ne virallisissa lajikekokeissaan. Monivuotisilla kasveilla lajikekokeet kestävät kolme vuotta, jotta talvehtiminen saadaan testattua, kertoo tutkija Markku Niskanen Lukelta.

Koepaikkoja Lukella on eri puolella Suomea seitsemän, jotta eri kasvuvyöhykkeet edustetaan kattavasti.

Uusia timoteilajikkeita on kolme: Liljeros, Maikki ja Pirkko.

Näistä lajikkeista Liljeros on vanhin, ja on jo nyt viljelijöiden saatavilla. Se on satoinen ja talvenkestävä, aikainen timotei, jolla on hyvä jälkikasvukyky.

Maikki ja Pirkko ovat vielä uudempia lajikkeita, eivätkä siten vielä viljelijöiden saatavilla. Molemmat timoteit ovat myöhäisiä, mutta Pirkon sulavuus on kaikissa niitoissa hyvä. Sen sijaan Maikki on sekä satoisa että talvenkestävä.

Ruokonataa on Niskasen mukaan vaikea lisätä Suomessa, joten sen lisäys tehdään useimmiten ulkomailla.

Ruokonadan lehdet ovat karheita, joten eläimet vierastavat sitä, siksi uusia ruokonatalajikkeita on jalostettu houkuttelevammiksi.

Kun uusi lajike hyväksytään, merkataan se kansalliseen kasvilajikeluetteloon. Tämän jälkeen lajikkeesta voi tuottaa sertifioitua siementä.

”Kun lajike saadaan lajikeluetteloon, siirtyy se siemenviljelykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaa kuluu viidestä kymmeneen vuotta, ennen kuin uusi lajike on viljelijöiden käytössä”, Niskanen kertoo.

Niskanen muistuttaa, että mikäli pellot ovat huonossa kunnossa, ei lajikkeella ole merkitystä.

”Kun kaikki muu on kunnossa, hyvä lajike on viimeinen silaus.”