Färsaarilla on 28 maitotilaa ja yksi meijeri
Terhi Torikka Jóannes Debess joutuu ostamaan lypsykarjalleen islantilaista heinää, koska hurrikaani vei oman heinävaraston katon ja sato tuhoutui. Kuva: Viestilehtien arkistoFÄRSAARET (MT)
Monessa maassa Suomi tuntuu pieneltä, mutta ei Färsaarilla. Lampaita on paljon, melkein kaikkea muuta vähän.
Maitotilojen määrä on vähentynyt viime vuosina dramaattisesti. Jäljellä on 28 sinnikästä tuottajaa.
Tiloja on karsinut kustannusten nousu ja paikallaan junnannut tuottajahinta, kertoo paikallisen meijerin MBM:n vasta nimetty johtaja Hákun Steingrimsson.
MBM ostaa tilojen maidon ja valmistaa pääosan saarilla kulutetuista maitotuotteista.
Noin 90 sentin tuottajahinta kuulostaa kovalta. Se on kuitenkin suhteutettava siihen, että rehustus on nurmea lukuunottamatta kokonaan tuonnin varassa. Viljan viljelystä on luovuttu jo vuosia sitten. Lisäksi tilojen on investoitava kiintiöihin.
Vajaan 50 000 asukkaan saarilla myös markkinat ovat pienet ja kuljettaminen vaivalloista.
”Hinta on niin surkea, ettei kannattaisi lypsää lainkaan. Mutta on pakko, jotta saa navetan maksettua. Onneksi tykkään työstäni”, maidontuottaja Jóannes Debess sanoo.
Hän on investoinut uuteen pihattoon 10 vuotta sitten. Lypsäviä on 35.
Viimeksi lisäkustannuksia aiheutti hurrikaani, joka vei katon heinävarastosta. Nyt holsteinkarja märehtii islantilaista tuontiheinää, joka maksaa 46 senttiä kilolta.
Tuontiheinää käytetään muutenkin paljon, sillä poutapäiviä osuu rehuntekokauteen usein vain yksi tai muutama. Osa rehusta jää lähes aina korjaamatta.
Debess sanoo, että maidon kilohintaan tarvittaisiin noin 17 senttiä lisää, jotta tuotanto kannattaisi. ”Muuten 28:sta tulee kohta 10.”
Vuoren takana, 20 minuutin matkan päässä pääkaupungista asuva maidontuottaja Ólavur Andreassen tekee jatkuvasti yli kahden miehen työt, jotta tila tuottaisi elannon. Lypsäviä on 40 ja lampaita 270.
”Jaksan kyllä, olen vasta 40”, isäntä naurahtaa.
Ilmastonmuutos, tai jokin muutos, kuten Andreassen sanoo, vaikeuttaa elämää meren äärellä entisestään.
Tuulet ovat koventuneet ja säiden vaihtelu nopeutunut. Talvi voi alkaa hetkessä.
Viime talvena vuoren ylittävällä tiellä tuuli 30 metriä sekunnissa lähes tauotta muutaman kuukauden. 60 metriä sekunnissa puhaltanut puhuri vei palasen säilörehuvarastosta, vaikka tuulet otetaan tarkasti huomioon rakentamisessa.
Andreassen ei silti valita. ”Myrskyt ovat täällä asumisen charmi, ne tekevät kirkkaista päivistä kirkkaampia.”
Hän on juuri ostanut 600 hehtaaria lisää laidunta ja naapurin lammaskatraan. Meneillään on myös lisäpellon raivaus.
”Kun saan lisää viljeltyä maata, lehmät pääsevät ulos ja voin kasvattaa myös sonnit.”
Kun peltokauppa on maksettu, suunnitelmissa on modernimpi navetta nykyisen parsinavetan tilalle. ”Rakastan tätä työtä.”
Färsaarten suurimman maitotilan isäntä Poul Müller uskoo, että maidon tuottajahinta nousee pian.
”Mutta paljon se ei voi nousta, meidän täytyy myös tehostaa tuotantoa.”
Itse hän on yhdessä toisen tilan kanssa satsannut kahteen lypsyrobottiin. Seuraavaksi vuorossa on lisämaan raivaaminen. ”Omaa maata on saatava lisää, ettei tarvitse ostaa kallista tuontiheinää.”
Färsaaret ei kuulu Euroopan Unioniin kuten emomaa Tanska. Maidontuotantoa tuetaan 10 prosentin valtionosuudella.
Steingrimsson on tuottajien tavoin tyytymätön maidon hintaan, mutta meijeri ei uskalla nostaa sitä.
”Kaupoilta pitäisi pyytää korkeampaa hintaa ja ne saattaisivat lopettaa kotimaisen ostamisen.”
Kaupoissa on jo reilusti Arlaa.
Tuontitavaran myyntihinta on lähes puolet enemmän kuin paikallisen. Luulisi, että färsaarelaisen hinnassa olisi nostovaraa.
”Me emme ole nationalisteja kuten vaikka islantilaiset”, maatalouskeskuksen johtaja Rólvur Djurhuus sanoo surullisena.
Naudanlihassa tuonti on jo voittanut. Sonnit tapetaan yleensä pikkuvasikoina, sillä niiden kasvatus on liian kallista.
Djurhuus toivoo juuri alkaneen ensimmäisen kotimaisuuskampanjan vaikuttavan kuluttajien valintoihin.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
