Luopuminen avaa ovia uusille osaajille – viljelijä voi aloittaa uuden uran puhtaalta pöydältä ilman luottokelpoisuuden menettämistä
Tilitoimistoyrittäjä on miettinyt mallia, jolla talousvaikeuksiin joutuneiden tilojen tuotanto voitaisiin pelastaa.
”Miksi tilojen pitäisi olla aina vain suurempia? Osalle suuren yrityksen johtaminen sopii, mutta ei läheskään kaikille. Kasvu on pahimmillaan niin kiihkeää, ettei yrittäjä itse ehdi kasvaa yrittäjänä yrityksensä mukana”, sanoo Esa Piiroinen. Kuva: Miska PuumalaEntä jos tila on niin raskaasti velkaantunut, ettei vaihtoehtoja tunnu enää olevan?
Tilitoimistoyrittäjä Esa Piiroinen on kehittänyt mielessään mallia, jolla vakaviin talousvaikeuksiin ja velkakierteeseen ajautuneiden tilojen tuotanto voitaisiin pelastaa.
Vaihtoehto kuitenkin edellyttää nykyiseltä tilalta halua luopua tuotannosta sekä uutta yrittäjää, jolla on valmius, osaaminen ja intohimo tuotannon kannattavaan pyörittämiseen omistajanvaihdoksen jälkeen.
”Tila pitäisi muuttaa osakeyhtiöksi ja tilojen velkamäärästä johtuen osakkeiden arvo on lähellä nollaa. Kun tilan omistajat lahjoittavat yhtiön jatkajalle, siitä ei tarvitse maksaa lahjaveroa”, Piiroinen kertoo.
Piiroisen mukaan järjestely hyödyttäisi neljää tahoa: viljelijää itseään, jatkajaa, pankkia ja koko maataloussektoria.
Viljelijä itse hyötyy tästä pääsemällä irti veloista ja huonosti kannattavasta elinkeinosta jopa parhaimmillaan menettämättä luottokelpoisuuttaan. Hän saisi tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä mahdollisesti uuden innostavan työuran.
Tilan toimintaa jatkava viljelijä saa tilan ilman, että joutuu ottamaan kohtuutonta velkataakkaa sen ostamiseen. Välttämättä ostaja ei edes saisi rahoitusta tilan ostamiseen velan suuruisella hinnalla.
Pankki puolestaan välttää paitsi tilan kaatumisen aiheuttaman luottotappion myös sen vakuusmatematiikan, mitä tilan myynti markkinahintaan jatkajalle vaatisi.
Maataloussektori – ja koko yhteiskunta – puolestaan hyötyy, kun alalle saadaan uusi tuotannon kehittämisestä innostunut jatkaja.
”Vältytään myös siltä tilanteelta, että lopettavan tilan maat myydään lisämaaksi muille tiloille, joille se olisi vain taloudellinen lisärasite”, Piiroinen lisää. Hän ei pidä kannatettavana ajatusta aina vain suuremmiksi kasvavista tiloista.
”Miksi tilojen pitäisi olla aina vain suurempia? Osalle suuren yrityksen johtaminen sopii, mutta ei läheskään kaikille. Kasvu on pahimmillaan niin kiihkeää, ettei yrittäjä itse ehdi kasvaa yrittäjänä yrityksensä mukana.”
Ajatus tällaisesta omistajanvaihdoksesta on syntynyt tilanteessa, jossa Piiroisen asiakastiloja on ajautunut vakaviin talousvaikeuksiin.
”Jotta tila selviytyisi veloistaan ja toiminta saataisiin kannattavaksi, tilan katetta täytyisi parantaa 20 prosenttia. On selvää, että nykyisellä tuottajahinnalla se ei tule onnistumaan.”
Mutta onnistuuko Piiroisen ideoima järjestely oikeasti? Suostuvatko pankit siihen, että tiloja muutettaisiin osakeyhtiöksi ja niiden osakkeet arvostettaisiin nollaan?
”Olen esittänyt ajatukseni tutulle pankinjohtajalle. Hän piti ajatusta kiinnostavana eikä hän sitä tyrmännyt. Piti kiinnostavana avauksena.”
Aina näin radikaaleihin toimenpiteisiin ei tietysti tarvitse ryhtyä. Jos tilanpitoa päättää kuitenkin jatkaa, toiminta pitää muuttaa motivoivaksi ja omia kykyjä vastaavaksi.
”Kaikki eivät ole hyviä maidontuottajia”, sanoo Piiroinen, joka on itse tästä elävä esimerkki.
Hän hankki puolisonsa kanssa lypsykarjatilan 1980-luvun alussa, mutta totesi nopeasti tuotantosuunnan itselleen vääräksi.
”Totesimme, että me pystymme antamaan itsestämme enemmän keskittymällä talouspuoleen”, vuonna 1983 tilitoimistonsa perustanut Piiroinen kertoo.
Halun muutokseen täytyy kuitenkin aina lähteä tilan omistajasta itsestään.
”Minä voin ulkopuolisena auttaa ja neuvoa, mutta omistajan on itse tehtävä päätökset. Ei voi olla niin, että kapteeni seuraa haaksirikkoutuneen laivan pelastustöitä pelastusveneestä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
