”Ilmiö on vaiettu, mutta yleinen”: 70-vuotiaan Koneviestin päätoimittaja tietää, mikä on suuri haaste urakoitsijan menestyksen tiellä

Koneviestin päätoimittaja Eemeli Linnaa kiinnostaa aina kuulla, miten ammattilainen on ratkaissut alaan liittyviä haasteita. "Koneviestin tulevaisuuden ratkaisee se, miten hyvin pystymme käymään koneammattilaisen kanssa vuorovaikutusta." Kuva: Junnu Lusa

MaatalousKonemessuilla juhlatunnelmissa nähdään tänä vuonna 70-vuotias Koneviesti.

Koneet eivät ole vain tekniikkaa, Koneviestin päätoimittaja Eemeli Linna muistuttaa. Ne myös yhdistävät ihmisiä.

"Ihmiset, jotka ymmärtävät koneita, puhuvat samaa kieltä. Se antaa tietyn veljeyden. Messumatkoilla ammattilaisten kanssa koneista puhuessa kolme tuntia vilahtaa hetkessä."

Suurella intohimolla voi olla myös kääntöpuolensa.

Miten estää se, etteivät uudet koneet ja teknologia syö niistä innostuneiden viljelijöiden tilojen kannattavuutta?

"On tosiasia, että viljelijöissä on myös niitä, jotka eivät osaa kannattavuuslaskelmia riittävän hyvin", Linna pohtii. "Toisaalta joissakin tilanteissa uusi kone voi olla lopulta vaihtoehtona järkevin."

Traktorimarssissa Linna muistelee kuulleensa pisteliään huomautuksen siitä, kuinka uusia marssiin osallistuneiden koneet olivat.

"Se oli aika harkitsematon kommentti. Joskus koneen on oltava uusi kannattavuuden ja luotettavuuden nimissä. Lisäksi vain urakoitsija voi tietää, kuinka paljon pitää ajaa, jotta hankintansa saa kannattavaksi."

Suomessa kannattaa katsoa myös tilastoja: mikä on uusiutumistahti?

Viljelijät ajavat keskimäärin yhä vanhemmilla traktoreilla, hän muistuttaa.

Alan uutuuksia työkseen luotaavan Linnan Sievissä sijaitsevan kotitilan konevalikoima oli hyvin perinteinen.

Töissä luotettiin Ferguson 35:een eli "kultamahaan" sekä naapurin X:ään.

Tilalle hankittu Ford 6600 vaihtui myöhemmin 655 Valmetiin. Siihen asennettiin turbo jälkikäteen, hän täsmentää.

Linna on niitä harvoja, joka on tehnyt sukupolvenvaihdoksen sekä eteen että taakse. Tilan pyörittäminen kiinnosti, mutta allergia esti lopulta työt navetassa lehmien parissa.

Maatalouskoneet jäivät silti osaksi elämää. "Yliopiston alussa mietin, mikä pääaine olisi. Toisen vuoden alussa se oli jo itsestään selvää."

Nykyään traktorin rattiin hän pääsee harvemmin kuin haluaisi. "Työtäni on tukea koneammattilaisia, työntää heitä eturiviin. Auttaa heitä tekemään se maine ja menestys, mikä heille kuuluu."

Edelleen työssä kiehtovinta on tavata konealan ammattilaisia: kuulla heidän ratkaisuistaan teknisiin haasteisiin ja parhaimmillaan menestyksestä alalla.

Kiehtovin osuus näkyy myös messuilla.

Koneviestin haastateltavana 13.–15. lokakuuta järjestettävässä tapahtumassa on ammattilaisia, jotka ovat uskaltaneet mennä alan syvään päätyyn.

Keskustelemassa nähdään muun muassa nuoresta pitäen urakoitsijana toiminut Ville-Matti Vuollet. ”Hän pystyy hirmu rationaalisesti kertomaan maatalouden kannattavuuden haasteista", Linna kertoo.

Messuilla kuullaan myös esimerkiksi liperiläistä Vesa Erosta ja vieremäläistä Jari Åsenbryggiä.

Alalla menestyminen ei ole helppoa, sillä esimerkiksi urakoinnin realismi on nykyisin karu: Marginaalia ei jää riittävästi alan kehittymiseksi, eikä maatalouden tukipolitiikka ole urakoitsijan kannalta suotuisa.

Pelloilta tekijöitä siirtyykin lämpöurakointiin ja maansiirtoon.

Osalla urakoitsijoista on viljelijöiltä isojakin saatavia.

Pankki ja kauppa menevät talousvaikeuksissa kollegoita tärkeysjärjestyksessä ylemmäs. "Ilmiö on vaiettu, mutta yleinen."

Koneviesti pyrkii jakamaan tietoa numeroin ja faktoin, mutta kansantajuisesti.

Adjektiiveja viljellään tarkoituksella säästäväisesti. "Jos käyttäisimme paljon adjektiiveja, se olisi ammattitaidon puutetta."

Messujen jälkeen myyntiin tulee myös 150-sivuinen Koneklassikot-teos. Siinä kerrotaan esimerkiksi, mikä merkitys sotateknologialla on ollut päästövähennyksien saavuttamisessa.

Toisen maailmansodan aikaan kehitettiin sotakoneita varten teknologiaa, jota hyödynnetään nykyisin esimerkiksi ahdetuissa dieselmoottoreissa.

Konealan ihmisten äänenkannattajalle on tulevaisuudessakin tarvetta, Linna uskoo.

"Jos päätökset tehdään ymmärtämättä koneammattilaisen arkea, seurannaisvaikutukset voivat olla yllättäviä."