”Lehmät haluavat syödä aamulla", neuvoo amerikkalainen lehmäguru Gordie Jones

Gordie Jones (vas.) antoi Arto ja Tanja Pajuselle useita vinkkejä, joilla maitotuotoksen pitäisi nousta selvästi. Jonesin mukana tiloilla kiersi HH Embryon asiakkuuspäällikkö Stina Kurki (keskellä). Kuva: Terhi Torikka

Lypsylehmien makuuparsien mukavuus ja helppo käyttö vaikuttavat suoraan tilan tulokseen.

”Parhaat lehmät syövät ja makaavat eniten. Kun ruokintapöydän luo ja makuupaikoille on helppo mennä ja tulla, jokainen voi päästä parhaaseen tuotokseensa”, ohjeistaa ­ Gordie Jones Pajumaidon tilalla Savonlinnassa.

Amerikkalainen eläinlääketieteen tohtori on erikoistunut maidontuotannon kehittämiseen ja ”kadonneen maidon etsimiseen”. Hänen neuvoillaan moni tila on onnistunut nostamaan tuotosta ilman suuria ja kalliita muutoksia. Jones vieraili Suomessa jalostusyhtiö HH Embryon kutsumana yrityksen sopimustiloilla.

Pajumaidon tilalla on noin 170 lypsävää, ja tavoitteena on nostaa keskituotos 40 kiloon päivässä.

Jones uskoo, että siihen on aivan mahdollista päästä noin kahdessa vuodessa. Nopeimmat, kuten ruokintaan ja parsien mukavuuteen tehtävät muutokset näkyvät maitotuotoksessa jo muutamassa päivässä.

Usein lypsylehmien tuotosta rajoittaa Jonesin mukaan se, ettei rehua ole aamulla tarpeeksi tarjolla.

”Lehmät haluavat syödä aamulla. Ne syövät silloin 35 prosenttia vuorokauden annoksesta”, Jones sanoo.

Mikäli rehu jaetaan kahdesti päivässä, kannattaa noin 60 prosenttia jakaa illalla, jotta aamulla on tarpeeksi syötävää. Rehua kannattaa myös työntää lehmien eteen usein.

”Lisäksi on tärkeää, että seos­rehu ei ole lajiteltavissa, jotta lehmä saa kaiken tarvitsemansa ja pysyy terveenä. Oljen ideaalipituus on viisi senttiä.”

Ruokinnan lisäksi huomio kannattaa kiinnittää olosuhteisiin. Ne pitäisi tehdä mahdollisimman mukaviksi, jotta lehmä voi herua parhaaseen mahdolliseen tuotokseen.

”Pääkohdat ovat samat eri maissa: ABC. Vain teillä Suomessa se tarkoittaa myös huoltoasemaketjua”, Jones vitsailee.

A viittaa sanaan air, ilma. ”Monesti ilma ei ole tarpeeksi raikasta, ja se rajoittaa tuotosta.”

B tarkoittaa bunk spacea, tilaa syödä. Sitä on oltava tarpeeksi, jotta myös aremmat yksilöt syövät tarpeeksi.

C on comfort eli mukavuus. ”Jokainen lisätunti, jonka lehmä makaa, tuo kaksi litraa lisää maitoa vuorokaudessa”, Jones vakuuttaa. Hän kaihtaa kaikenlaisia parsipatjoja.

”Aina kannattaa laittaa raha mieluummin runsaaseen kuivitukseen kuin patjaan.”

Jones suosii kotimaassaan hiekkaa, mutta Suomessa sopivaa hiekkaa on huonosti saatavilla.

Seuraavaksi paras on turve. Betonin päälle sitä riittää 10 sentin tasapaksu kerros.

”Ei näissä paljon ole kyseenalaistettavaa”, tuumaavat Arto ja Tanja Pajunen Jonesin ohjeista. Toimiin on tarkoitus ryhtyä saman tien.

Umpilehmille ja hiehoille aletaan jauhattaa rehuseosta pidempään, jotta ne eivät pysty valikoimaan rehua.

Myös se, milloin poikivat yhdistetään lypsävien joukkoon, muuttuu pian. Jonesin mukaan oikea aika päästää pian poikivat eläimet lypsävien osastolle ei ole yleisesti käytetty 2–3 viikkoa ennen poikimista vaan vasta poikimisen jälkeen.

”Kun ummessa olevien seosrehu on tarpeeksi kortista, ne oppivat syömään paljon. Niukalta rehulta lypsävien ruokintapöytään pääsevät syövät muutaman päivän tehokkaasti.”

Sitten syönti taas vähenee, koska eläimet tulevat kylläisiksi.

Jos poikineet päästetään lypsävien osastolle vasta poikimisen jälkeen, ruokahalun kasvu osuu hetkeen, jolloin myös tuotos kasvaa nopeasti. Näin riski ketoosiin, juoksutusmahan ongelmiin ja kohtutulehduksiin alenee selvästi. ”Tankkaus ennen maratonia osuu silloin oikeaan aikaan”, muotoilee Arto Pajunen.

Pajuloita kiinnosti etenkin Jonesin näkemys ja kokemus isoista karjoista. ”Sitä ei ole Suomessa vielä paljoa.”

”Näkyvät maailmalla saavan näistä samoista lehmistä enemmän maitoa, ja se meilläkin on tavoitteena. Viisi litraa lisää päivässä pitäisi ainakin olla ihan saavutettavissa.”