Viininviljelyn mahdollisuudet lisääntyvät Suomessa: "Vanhat hiekkakuoppien rinteet voisivat olla hyviä kasvupaikkoja"

Kuva: Jukka Sopenperä

Ilmastonmuutos muuttaa Euroopan viininkasvatusta: monet perinteiset lajikkeet eivät enää sovellu lämpeneville alueille. Samalla viininviljely on mahdollista yhä pohjoisemmassa.

Jukka Sopenperä on päässyt tutustumaan työssään Alkon tuotekouluttajana moniin viinitarhoihin ympäri maailman.

Nyt hänen omassa tarhassaan Vihdissä kasvaa yli sata viiniköynnöstä. Kyse on kokeilusta, johon Sopenperä on saanut työnsä kautta paljon erilaisia taimia.

"Viime syksynä köynnöksiä oli elossa 139 mutta vielähän ei tiedä, kuinka moni niistä selviytyy kevääseen. Toisaalta jos taimi selviytyy ensimmäisestä talvestaan, harvemmin ne kuolevat seuraaviin", Sopenperä kertoo.

Tarhassa on 52 eri lajiketta. Vanhimmat köynnöksistä on istutettu vuonna 2013, tuoreimmat viime kesänä. Satoa ei ole vielä saatu.

"Suomen oloissa köynnökset vaativat pitkän ajan rotevoituakseen ja tuottaakseen satoa. Lisäksi viime kesä oli niin huono, että kukinta siirtyi heinäkuulle. Helsingissä kasvavista vanhemmista köynnöksistäkään ei saatu satoa", Sopenperä kuvailee.

Helsingissä hän kasvattaa muutamaa Beta, Zilca ja Frankenthaler- lajista rypälettä. Kypsät hedelmät ovat makeita, noin sormenpään kokoisia ja niissä on melko paksu kuori ja suuret siemenet.

Viinitarha kannattaisi Suomessa perustaa etelärinteeseen, mahdollisimman suojaiseen ja lämpimään paikkaan.

"Oma tarhani on järvenrantatontilla ja vaikka sinne paistaa aurinko koko päivän, on se silti vähän väärässä ilmansuunnassa. Kunnon rinne pitäisi olla", Sopenperä harmittelee.

Hän kertoo, että myös muilla suomalaisilla viinitarhureilla on samaa ongelmaa: istutukset on perustettu sinne, minne se on ollut mahdollista. Täysin optimaalista paikkaa on harvalla ja siten täysi tuottopotentiaali on jäänyt testaamatta.

"Olemme kehitelleet teoriaa, että Salpausselän harjulla olisi hyviä viininkasvatusmahdollisuuksia. Vanhat hiekkakuoppien rinteet voisivat myös olla hyviä kasvupaikkoja viiniköynnöksille", Sopenperä kertoo.

Hän ei pidä Suomen maaperää esteenä viininkasvatukselle.

"Suomessahan on myös alueita, joilla on kalkkipohjaa. Toisaalta köynnökset kyllä sietävät hyvin vaihtelevia maaperiä ja maata saa aina kalkittua", Sopenperä muistuttaa.

Istutuspaikan vesitalouden on syytä olla kunnossa. Märkyys erityisesti loppusyksyllä voi olla köynnöksille kovien pakkasten kanssa hankala yhdistelmä.

Valoa Suomessa riittää, eivätkä kovat pakkasetkaan köynnöksiä välttämättä vahingoita. Sopenperä kertoo, että pitkän päivän on huomattu korvaavan myös lämpökertymän puutetta.

Suurin ongelma viiniköynnösten kasvatuksessa on kasvukauden pituus.

"Jos kasvuun lähtö viivästyy, rypäleet eivät ehdi kypsyä. Olen hybridilajikkeiden lisäksi testannut muutamaa perinteistä viinilajiketta ja vakuuttunut, että ne kestävät kyllä ilmaston mutta sato on epävarma", Sopenperä kertoo.

Ongelmaa voidaan yrittää ratkaista erilaisilla katteilla tai muilla taimea keväällä lämmittävillä ja suojaavilla ratkaisuilla.

Hän on vieraillut monien "uusien" viinimaiden tarhoilla, kuten Tšekissä, Ruotsissa, Pohjois-Saksassa ja Luxemburgissa. Osa maiden viinitarhoista on ainakin osittain katettuja.

"Viininviljely on kyllä vahvasti pohjoiseen päin tulossa. Esimerkiksi Etelä-Englannissa on hyvät mahdollisuudet nimenomaan kuohuviinituotantoon, koska siihen käytettävät rypäleet voivat olla hieman alikypsiä."

Suomessa on jo valmistettu joitain rypäleviinejä. Niitä ei kuitenkaan saa myydä viineinä, sillä Suomi ei ole virallisessa viinimaiden luettelossa.

"Olen maistanut Suomessa valmistettuja rypäleviinejä ja ne ovat olleet ihan kelvollisia", Sopenperä kertoo.