Tutkimus: Runsas kasvilajisto vähentää kasvien virustauteja – maatalous sekoittaa luonnon kasvitautimekanismeja

Kukkiva keto reunustaa viljapeltoa. Kuvituskuva. Kuva: Carolina Husu

Peltojen reunoilla sijaitsevilla kedoilla on enemmän viruslajeja kuin kedoilla, jotka eivät rajoitu peltoihin, todetaan Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Luonnonympäristön keskellä olevilla kedoilla kasvien lajirunsaus vähentää viruslajien määrää toisin kuin peltojen reunoilla sijaitsevilla kedoilla.

Kasvilajien runsaus kuitenkin vähentää virustartuntoja molemmilla ketotyypeillä.

Professori Anna-Liisa Laineen tutkimusryhmän saamat tulokset viittaavat siihen, että maanviljely sekoittaa tautien esiintymistä sääteleviä mekanismeja.

"Monimuotoisuuden ylläpito kuitenkin kannattaa, koska kasvilajien runsaus vähensi virustartuntojen määrää kedoilla – sijainnista riippumatta", toteaa tutkimuksen johtanut tutkija Hanna Susi yliopiston tiedotteessa.

Luonnossa kasvi- ja eliölajit ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Myös taudinaiheuttajien esiintymiseen vaikuttaa se, kuinka paljon ja mitä isäntälajeja esiintyy samalla alueella.

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä kartoitti maatalousmaan läheisyyden vaikutusta virusten esiintymiseen heinäratamokedoilla Ahvenanmaalla. Tutkimukseen valittiin sekä peltojen reunoilla että etäällä maatalousmaasta sijaitsevia ketoja.

Maatalousmaan ja luonnonympäristön rajalla monet kasvitautien leviämiseen vaikuttavat tekijät muuttuvat äkillisesti. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi maan ravinteet, kasvien monimuotoisuus ja tiheys.

Tutkijat havaitsivat, että maatalouden vaikutus ulottuu kuitenkin myös peltoja ympäröiviin alueisiin.

"Yllättävää kyllä, emme löytäneet eroja peltojen reunoilla olevien kasviyhteisöiden ja kaukaisempien luonnonpopulaatioiden lajien runsaudessa tai yhteisön koostumuksessa", toteaa Susi.