Tekoäly voi tulevaisuudessa neuvoa viljelytoimissa ja robotit hoitaa kasvinsuojelun – karjatiloilta löytyy jo nyt enemmän hyvinvointimittareita kuin terveyskeskuksista

Oppiva tekoäly ja peltorobotit voivat olla tulevaisuudessa arkipäivää peltoviljelyssä. Kotieläintiloilla älyteknologia valvoo ja hoitaa eläimiä ihmisen apuna. Kuva: Jukka Pasonen

Teknologian kehitys parantaa maatalouden kestävyyttä ja antaa viljelijöille tietoa päätösten tueksi.

Riskinä voi kuitenkin olla uuden teknologian keräämä "liiallinen" tieto, jolloin oleelliset seikat voivat hukkua tietomassaan.

Uuden tekniikan mahdollisuuksia pohdittiin joulukuun alussa Tampereella TTS Työtehoseuran järjestämässä Uudet Teknologiat ja Maatalous -seminaarissa.

Yleinen oletus on, että ruuan kysyntä maailmalla jatkaa kasvuaan väestönkasvun myötä seuraavat vuosikymmenet.

Tutkimusprofessori Marketta Rinne Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo, että maailmanlaajuisesti kotieläintuotteiden kulutus ei ole loppumassa, eikä edes vähenemässä.

Kun entistä suurempi määrä ruokaa tuotetaan entisellä peltoalalla, täytyy tehostaminen tehdä kestävästi, jotta se ei aiheuta ravinnehuuhtoumia, eroosiota, ilmastopäästöjä tai heikennä luonnon monimuotoisuutta.

Peltoviljelyssä tärkeintä on tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden, kohdistaminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, kertoo johtava asiantuntija Sari Peltonen ProAgria Keskusten liitosta.

Siihen on käytössä erilaisia automaattiohjausjärjestelmiä ja satokarttoja sekä kasvuston ravinnetarpeita mittaavia laitteita.

Viljelijä Kari Alasaari käyttää tilallaan muun muassa traktoriin kiinnitettävää kasvustomittaria, joka on yhteydessä gps-pohjaiseen ajo-opastimeen. Tällöin saadaan tieto, millaista lannoitusta tai kasvinsuojelua lohkon eri osissa tarvitaan.

"Lohkon sisällä viljasato voi vaihdella alle neljästä kymmeneen tonniin hehtaarilta", Alasaari kertoo. Lisäksi korkean ja heikon sadon kohdat lohkoilla voivat vaihdella vuosittain.

Alasaari muistuttaa, että täsmäviljelyssäkin pellon perusasioiden eli ojituksen, maan rakenteen ja pellon muotoilun on oltava kunnossa.

Täsmäviljelyllä pellon hiilijalanjälki ja ravinnevalumat ovat pienemmät kuin ilman panosten tarkkaa kohdistamista. "Se on laskettu juttu", Alasaari sanoo.

Peltonen näkee yhtenä tärkeimmistä tekniikan kehityskohteista tiedon tallentamisen.

Kun eri laitteet keräävät tietoa muun muassa kasvustoista, säästä, panosten käytöstä ja sadosta, täytyisi tiedon tallentua automaattisesti yhteen paikkaan.

Silloin mahdollistuisi myös automaattinen tietojen tarkistaminen. Ohjelma muistuttaisi viljelijää esimerkiksi kasvinsuojeluaineen peräkkäiskäyttörajoitteista.

Askelta pidemmällä päästäisiin oppivaan tekoälyyn. Tekoäly poimisi kerätystä tietomassasta oleellisen ja laatisi sen pohjalta ehdotuksia. Esimerkiksi kasvuston kehityksen pohjalta tekoäly voisi suositella viljelytoimia tai laskea sato-odotukset.

Viljelyyn odotetaan avuksi myös robotteja. Ne olisivat kevyitä peltokoneita, jotka korvaisivat esimerkiksi kemiallista kasvinsuojelua ja vähentäisivät raskailla koneilla pellolla ajamista.

Maidontuottaja Suvi Rajala kertoo seuraavansa tarkkaan tekniikan kehitystä ja uusia laitteita otetaan käyttöön, kun niiden voi todeta olevan toimivia.

Tilalla on lypsyrobotti, automatisoitu ruokinta ja vasikoille juottoautomaatti. Eläinten terveyttä seurataan muun muassa aktiivisuusmittareilla.

Lehmän pannassa oleva aktiivisuusmittari voi antaa tietoa muun muassa oikeasta siemennysajankohdasta ja esimerkiksi märehtimisen vähentyminen voi kertoa eläimen olevan sairastumassa.

Rajala toteaa, että tietoja keräävä tekniikka antaa vinkkejä, mutta tärkeintä on, että ihminen oppii soveltamaan saatavaa tietoa. Ihminen ei siten navetasta häviä, vaikka robotit ja tekoäly siellä yleistyisivät.

Apulaisprofessori Matti Pastell Lukesta kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan maitotilalla erilaisista mittareista voi tulla niin paljon tietoa ja hälytyksiä, että tuottaja väsyy seuraamaan niitä eikä enää hyödynnä kuin pientä osaa saamastaan tiedosta.

Rajala epäilee, että suurilta karjatiloilta voi nykyään löytyä erilaisia eläinten hyvinvointia tarkkailevia laitteita enemmän kuin maaseutukunnan terveyskeskuksesta löytyy ihmisten kunnon tarkkailuun.

Tekniikan kehitys on parantanut tuotannon kestävyyttä ennen digitalisaatiotakin.

Suomessa maidontuotannon metaanipäästöt ovat pienentyneet yli 30 prosenttia 1960-lukuun verrattuna. Siihen on vaikuttanut muun muassa rehujen laadun paraneminen, eläinten jalostus sekä eläinten hoidon paraneminen, kertoo Rinne.

Pienemmällä eläinmäärällä saadaan aikaan sama kokonaistuotos kuin ennen.